Lemmikin muistolle

Tälle sivulle voit jättää muistokirjoituksen lemmikillesi.

Sinun ei ole pakko käyttää omaa nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista eikä käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen.

Kirjoita lemmikkisi muistokirjoitus

 
 
 
 
 
Tähdellä (*) merkityt kentät on täytettävä.
Sähköpostiosoitetta ei julkaista.
IP-osoitteesi 3.234.214.113 tallennetaan turvallisuussyistä.
On mahdollista, että kirjoituksesi julkaistaan vasta tarkastuksen jälkeen.
Pidätämme oikeuden muokata, poistaa tai jättää julkaisematta kirjoitusta.
Susanna Eronen kirjoitti 17.6.2018:
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän. Vaikeni hiljaa ääni tassujen, ei juokse Cara vastaan enää haukkuen. 15.6.2018 oli se päivä kun matkasi oli kuljettu loppuun. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Oli tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Koska välitän sinusta tuhannen verran, annoin sinun nukkua pois. Sinä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkauteni ja ystävyyteni punnittiin. Silitin turkkiasi niin kauan, kunnes olit kulkenut rajan yli, silmäsi olivat sulkeutuneet ja sydämesi sammui. Minä saatoin sinut pehmeään lehtoon, koirille varattuun ikuiseen kehtoon. Silloin syttyi taivaalle uusi tähti, koiraenkelinä tästä maailmasta lähdit, olet tuskista vapaa ja mukana tuulen, saat juosta vihreillä niityillä ajattomuuden. Tuskaa, kipua ja surua ole ei, uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei. Ei kipu enää elämääsi peitä. Suru ja ikävä on suuri ja lohduton, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on, suru kun kalvaa ja ikävä on, mä muistan mun ystäväni nyt hyvä olla on. Jos ajan saisin takaisin, sen meidän yhteisen retken. Mitä siitä muuttaisin, vain sen viimeisen hetken. Toivon että olisit vielä viipynyt hetken. Nyt on aika kauniiden muistojen. On paikkasi tyhjä ja korvaamaton ja kaipuu suuri sanaton. Joka hetkestä kiitän, muistot lohdukseni elämän kirjaani liitän. Hyvää matkaa Cara pikkuinen, täällä sinua ajattelemme ja kaipaamme sinua niin. Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen, emmekä eroa koskaan.
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän. Vaikeni hiljaa ääni tassujen, ei juokse Cara vastaan enää haukkuen. 15.6.2018 oli se päivä kun matkasi oli kuljettu loppuun. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Oli tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Koska välitän sinusta tuhannen verran, annoin sinun nukkua pois. Sinä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkauteni ja ystävyyteni punnittiin. Silitin turkkiasi niin kauan, kunnes olit kulkenut rajan yli, silmäsi olivat sulkeutuneet ja sydämesi sammui. Minä saatoin sinut pehmeään lehtoon, koirille varattuun ikuiseen kehtoon. Silloin syttyi taivaalle uusi tähti, koiraenkelinä tästä maailmasta lähdit, olet tuskista vapaa ja mukana tuulen, saat juosta vihreillä niityillä ajattomuuden. Tuskaa, kipua ja surua ole ei, uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei. Ei kipu enää elämääsi peitä. Suru ja ikävä on suuri ja lohduton, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on, suru kun kalvaa ja ikävä on, mä muistan mun ystäväni nyt hyvä olla on. Jos ajan saisin takaisin, sen meidän yhteisen retken. Mitä siitä muuttaisin, vain sen viimeisen hetken. Toivon että olisit vielä viipynyt hetken. Nyt on aika kauniiden muistojen. On paikkasi tyhjä ja korvaamaton ja kaipuu suuri sanaton. Joka hetkestä kiitän, muistot lohdukseni elämän kirjaani liitän. Hyvää matkaa Cara pikkuinen, täällä sinua ajattelemme ja kaipaamme sinua niin. Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen, emmekä eroa koskaan.