Lemmikin muistolle

Tälle sivulle voit jättää muistokirjoituksen lemmikillesi.

Sinun ei ole pakko käyttää omaa nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista eikä käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen.

Kirjoita lemmikkisi muistokirjoitus

 
 
 
 
 
Tähdellä (*) merkityt kentät on täytettävä.
Sähköpostiosoitetta ei julkaista.
IP-osoitteesi 34.234.207.100 tallennetaan turvallisuussyistä.
On mahdollista, että kirjoituksesi julkaistaan vasta tarkastuksen jälkeen.
Pidätämme oikeuden muokata, poistaa tai jättää julkaisematta kirjoitusta.
36 merkintää.
Mika_Chan kirjoitti 3.10.2020:
Rakas Soratani, lähdit luotani 29.9.2020. ;^; Olit parhain, ihanin ja söpöin kissa ikinä, yhteinen matkamme loppui liian aikaisin mutta kiitos ihanista 6 vuodesta jonka vietit kanssani. Olet aina sydämessäni ikuisesti, rakastan sinua nyt ja aina. <3
Rakas Soratani, lähdit luotani 29.9.2020. ;^; Olit parhain, ihanin ja söpöin kissa ikinä, yhteinen matkamme loppui liian aikaisin mutta kiitos ihanista 6 vuodesta jonka vietit kanssani. Olet aina sydämessäni ikuisesti, rakastan sinua nyt ja aina. <3
Anita kirjoitti 30.9.2020:
PEPI rakas kaverini! Tänään olen paljon muistellut ja ajatellut sinua. Olisit täyttänyt tänään 14 vuotta. Toivon että sinulla on kaikki hyvin! En unohda sinua koskaan.
PEPI rakas kaverini! Tänään olen paljon muistellut ja ajatellut sinua. Olisit täyttänyt tänään 14 vuotta. Toivon että sinulla on kaikki hyvin! En unohda sinua koskaan.
Jaana Jekkonen kirjoitti 26.8.2020:
Rakas Rölli kissani, hyvää matkaa sateenkaarisillalle ja kiitos yhteisistä 18 vuodesta. Olit elämäni valo, joka sammui 26.8.2020. Kärsimystä et sinä minulle halunnut. Luotit että autan sinua pääsemään tuskasta. Ymmärrä silti syvä suruni. Itken ... itken ikävääni, onneksi sinä menet sinne, missä hyvä olla on. Pysyin luonasi, vieressäsi, aina... loppuun asti. Rakastan sinua enkelikissani ja uskon että saamme vielä olla yhdessä siellä missä hyvä olla on.
Rakas Rölli kissani, hyvää matkaa sateenkaarisillalle ja kiitos yhteisistä 18 vuodesta. Olit elämäni valo, joka sammui 26.8.2020. Kärsimystä et sinä minulle halunnut. Luotit että autan sinua pääsemään tuskasta. Ymmärrä silti syvä suruni. Itken ... itken ikävääni, onneksi sinä menet sinne, missä hyvä olla on. Pysyin luonasi, vieressäsi, aina... loppuun asti. Rakastan sinua enkelikissani ja uskon että saamme vielä olla yhdessä siellä missä hyvä olla on.
Ida kirjoitti 26.8.2020:
16 vuotta on pitkä aika ystävyydelle. Kuljimme samaa matkaa lapsuudesta aikuisuuteen välimatkan vaihdellessa välillämme. Viimeiset vuotesi kuljit uskollisesti rinnallani aina valmiina uusiin seikkailuihin - ruokaa ja riehumista unohtamatta. Elämän karkeus iski vasten kasvoja kun tuli aika päästää irti sinusta, kaikkein kalleimmasta. Lähdit rauhassa aivan kuin olisit jo tiennyt aikasi koittaneen. Hiljaisuus on laskeutunut eikä koti tunnu enää niin kodilta kuin kanssasi. Silti muistelen jo nyt hymyillen yhteisiä aikojamme ikävän iskiessä. Muistot jäävät elämään ja ehkä odotat minua siellä jossain kaukana. Kiitos kaikesta Pipu <3 En unohda.
16 vuotta on pitkä aika ystävyydelle. Kuljimme samaa matkaa lapsuudesta aikuisuuteen välimatkan vaihdellessa välillämme. Viimeiset vuotesi kuljit uskollisesti rinnallani aina valmiina uusiin seikkailuihin - ruokaa ja riehumista unohtamatta. Elämän karkeus iski vasten kasvoja kun tuli aika päästää irti sinusta, kaikkein kalleimmasta. Lähdit rauhassa aivan kuin olisit jo tiennyt aikasi koittaneen. Hiljaisuus on laskeutunut eikä koti tunnu enää niin kodilta kuin kanssasi. Silti muistelen jo nyt hymyillen yhteisiä aikojamme ikävän iskiessä. Muistot jäävät elämään ja ehkä odotat minua siellä jossain kaukana. Kiitos kaikesta Pipu <3 En unohda.
Teija Antintupa kirjoitti 5.8.2020:
Hyvästi rakas Millie. Mistä lie tulitkin ja täytit kodin omalla "hellyydelläsi". Sairaus tuli ja päätös, joka oli helppo, kun tiesi tuskasi. Nyt oli sinun aika lentää tähtien joukkoon loistamaan, kaikkein kirkkaimmin.
Hyvästi rakas Millie. Mistä lie tulitkin ja täytit kodin omalla "hellyydelläsi". Sairaus tuli ja päätös, joka oli helppo, kun tiesi tuskasi. Nyt oli sinun aika lentää tähtien joukkoon loistamaan, kaikkein kirkkaimmin.
Y kirjoitti 8.6.2020:
F-kissa 11/2018-6/2020. Olit minun paras ystäväni. Kuuntelit minua kaikessa. Autoit minua toipumaan leikkauksista. Tiesit että sinun lämpösi helpottaa kipujani. Minä paranin kivusta, mutta pian tulit itse kovasti kipeäksi. Kuulin että sinulla on geneettinen sairaus, joka ei koskaan paranisi. Oli minun vuoroni tukea sinua. Tein kaikkeni että sinun elämäsi olisi ollut helpompaa, mutta lopulta oli pakko päästää irti koska olit niin kipeä. Olit elämässäni vain alle 2 vuotta ja jätit suuren aukon minun sydämeen kun lähdit. Olit uniikki kissa, jolla suuri rakastava ja huolehtiva sydän. Yritit olla pitkään vahva ja urhea, mutta minä huomasin silti heti tuskasi. Oltiin sielunkumppaneita. Nyt olet sateenkaarisillalla. Lepää rauhassa rakas F. En unohda sinua ikinä. Joku päivä tapaamme taas rakas F ❤
F-kissa 11/2018-6/2020. Olit minun paras ystäväni. Kuuntelit minua kaikessa. Autoit minua toipumaan leikkauksista. Tiesit että sinun lämpösi helpottaa kipujani. Minä paranin kivusta, mutta pian tulit itse kovasti kipeäksi. Kuulin että sinulla on geneettinen sairaus, joka ei koskaan paranisi. Oli minun vuoroni tukea sinua. Tein kaikkeni että sinun elämäsi olisi ollut helpompaa, mutta lopulta oli pakko päästää irti koska olit niin kipeä. Olit elämässäni vain alle 2 vuotta ja jätit suuren aukon minun sydämeen kun lähdit. Olit uniikki kissa, jolla suuri rakastava ja huolehtiva sydän. Yritit olla pitkään vahva ja urhea, mutta minä huomasin silti heti tuskasi. Oltiin sielunkumppaneita. Nyt olet sateenkaarisillalla. Lepää rauhassa rakas F. En unohda sinua ikinä. Joku päivä tapaamme taas rakas F ❤
Jaana kirjoitti 3.6.2020:
Rita 6.6.2009-3.6.202 Hetki jolloin kanssasi olla sain oli unta jo tänään vain. Rakastan sua edelleen, ei mikään tule väliimme. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi ikuinen. Aina kuljet mukanain, ajatuksissain ja mielessäin. Nyt on tuoli tyhjä Nyt ei enää nenän pää pilkistä ovesta Nyt en voi enää halata jos pahamieli painaa Nyt en voi enää pusuja antaa ja hyvää yötä toivottaa. Ikävä suuri, kaipaus valtava ja suru suuri 😭💔🐺
Rita 6.6.2009-3.6.202 Hetki jolloin kanssasi olla sain oli unta jo tänään vain. Rakastan sua edelleen, ei mikään tule väliimme. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi ikuinen. Aina kuljet mukanain, ajatuksissain ja mielessäin. Nyt on tuoli tyhjä Nyt ei enää nenän pää pilkistä ovesta Nyt en voi enää halata jos pahamieli painaa Nyt en voi enää pusuja antaa ja hyvää yötä toivottaa. Ikävä suuri, kaipaus valtava ja suru suuri 😭💔🐺
Markus korppi kirjoitti 1.6.2020:
Ruttu kulta 18.4.2013-17.4.2020 ikävä on tykkäsit ajella autolla töissä ja vapaa ajalla jäin ikävöimään sinun kolmen kaverin kanssa ikävä on en unohda sinua ikinä
Ruttu kulta 18.4.2013-17.4.2020 ikävä on tykkäsit ajella autolla töissä ja vapaa ajalla jäin ikävöimään sinun kolmen kaverin kanssa ikävä on en unohda sinua ikinä
Laura kirjoitti 31.5.2020:
Mimmi kulta 5.1.2008-3.5.2020 <3 Paras ystäväni. Kiitos, että sinä olit minun ja minä sain olla sinun. "Niin kauan kuin olemme yhdessä, kaikki on kohdallaan." Ilman sinua, olen puolitiessä helvettiin. Until we meet again. Hyvää yötä, nuku hyvin, äiti rakastaa sinua. <3 Rakkaudella Äiti, Minttu ja Miska. P.S. nyt saat olla Vilin ja Jafarin ja muiden rakkaiden luona ja leikkiä ja temmeltää <3
Mimmi kulta 5.1.2008-3.5.2020 <3 Paras ystäväni. Kiitos, että sinä olit minun ja minä sain olla sinun. "Niin kauan kuin olemme yhdessä, kaikki on kohdallaan." Ilman sinua, olen puolitiessä helvettiin. Until we meet again. Hyvää yötä, nuku hyvin, äiti rakastaa sinua. <3 Rakkaudella Äiti, Minttu ja Miska. P.S. nyt saat olla Vilin ja Jafarin ja muiden rakkaiden luona ja leikkiä ja temmeltää <3
Marianne & Leila kirjoitti 15.5.2020:
Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.. Nuku siis rauhassa syvää unta, ympärilläs nyt sateenkaaren valtakunta. ❤ Lepää rauhassa Nami ❤ 21.12.2004 - 11.5.2020
Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.. Nuku siis rauhassa syvää unta, ympärilläs nyt sateenkaaren valtakunta. ❤ Lepää rauhassa Nami ❤ 21.12.2004 - 11.5.2020
Satu kirjoitti 13.5.2020:
SIIRI 3.3.2007 - 7.5.2020 Sait kaiken mahdollisen rakkauden. Olit paras ystävä, perheenjäsen. Olit elämämme valo, pahojen päivien pelastaja. Olit persoona, joka valloitti vastaantulijan. Ei ollut lasta, nuorta tai vanhusta, joka ei olisi ihastellut sinua. Kuka sinua ei olisi voinut rakastaa, omien metsäpolkujesi kulkijaa. Kunnioitit kaikkea elämää. Elit kauniisti ja pitkään. Näytit meille tähdet, kuun ja tien, josta moni elää haaveillen. Saatoimme sinut tuuleksi äärettömien vesille, saduiksi sateenkaarisillan toiselle puolelle Haukkumaan toisenlaiset sävelet, valloittamaan niityt, pellot ja järvet. Ikiajoiksi näkemään kaunista unta. Enkeliksi jonka tassuissa on aina kultaa. Nyt iso tyhjyyden tunne ja hiljaisuus huoneeseen jää. Silmät kun suljen, lempeän katsees nään. Katsot ikkunan takaa, heilutat häntää. Sanomme hyvää matkaa, ja joskus vielä taas nähdään. Pohjattomasti ikävöiden <3
SIIRI 3.3.2007 - 7.5.2020 Sait kaiken mahdollisen rakkauden. Olit paras ystävä, perheenjäsen. Olit elämämme valo, pahojen päivien pelastaja. Olit persoona, joka valloitti vastaantulijan. Ei ollut lasta, nuorta tai vanhusta, joka ei olisi ihastellut sinua. Kuka sinua ei olisi voinut rakastaa, omien metsäpolkujesi kulkijaa. Kunnioitit kaikkea elämää. Elit kauniisti ja pitkään. Näytit meille tähdet, kuun ja tien, josta moni elää haaveillen. Saatoimme sinut tuuleksi äärettömien vesille, saduiksi sateenkaarisillan toiselle puolelle Haukkumaan toisenlaiset sävelet, valloittamaan niityt, pellot ja järvet. Ikiajoiksi näkemään kaunista unta. Enkeliksi jonka tassuissa on aina kultaa. Nyt iso tyhjyyden tunne ja hiljaisuus huoneeseen jää. Silmät kun suljen, lempeän katsees nään. Katsot ikkunan takaa, heilutat häntää. Sanomme hyvää matkaa, ja joskus vielä taas nähdään. Pohjattomasti ikävöiden <3
Mirva kirjoitti 27.4.2020:
Ensimmäinen oma kissa, minun ja puolisoni ensimmäinen yhteinen karvavauva Paavo, oranssi maatiainen, haettiin syksyllä 2012. Muistan sen kuin eilisen: Päivä oli aurinkoinen ja lämmin syyskuun päivä. Olimme käyneet tutustumassa pentuihin niiden synnyinkodissa noin pari viikkoa ennen luovutusta. Vasta sinä päivänä päätimme, kuka lähtee meidän mukaamme: pieni porkkananvärinen karvapallo tepasteli ensimmäisenä rohkeasti luoksemme ja teki reippaasti tuttavuutta. Kissan asetuttua kotiimme taloksi, se ei halunnut nukkua yksin. Aina jos se heräsi yksinäisenä kun olimme toisessa huoneessa, se maukui niin kauan, että se sai seuraksi toisen meistä. ensimmäisenä vuonnaan kanssamme Paavo sai kaveriksi Nellin, tummaraidallisen tyttökisun. Nellin alkutaival oli kivikkoinen kun sitä vaivasivat sitkeästi madot ja niitä seurannut lääkeripuli. Paavo sitkeästi piti huolta pikkusiskosta, vaikka välillä pikkupentu meinasi käydä ison kissan hermoille. Paavosta kasvoi suuri ja vankkarakenteinen poika. Parhaimmillaan se painoi 8,5 kg, mikä sai välillä eläinlääkärinkin raapimaan päätään kun poika piti rauhoittaa esimerkiksi hammaskiven poistoa varten. Paavo oli kuitenkin eläinlääkärireissuja lukuun ottamatta rauhallinen ja lempeä tapaus. Aina nukkui vieressä sohvalla tai sängyssä jalkopäässä. Sisäkissana Paavo sai elää turvallisen ja rakkauden täyteisen elämän, ainakin toivon että siitä tuntui siltä. Välillä tosin emäntää ja isäntää kiukutti kun Paavo pissasi vääriin paikkoihin , yleensä silloin kun oltiin paljon pois kotoa tai kun hiekkaatikossa oli vääränlaista hiekkaa, tai sitä oli liian vähän TAI siellä oli liikaa Nellin tekosia. Useammasta laatikostakaan ei ollut välillä apua, molemmilla kun tuntui olevan sama suosikkiloota. tarinoita tästä hurmurikollista olisi niin monia, hauskoja ja vähemmän huvittavia, mutta ne jääköön muihin muistelukertoihin... Lauantaina 25.4 tavallinen iloinen viikonloppu muuttui meidän perheessä varmasti tähän asti vuoden surullisimmaksi. Paavo oli viime viikkoina laihtunut rajusti ja oli välillä syömätön. Ajattelin sen olevan sitä normaalia keväthömpötystä mitä tällä leikatulla kollilla oli joka vuosi samoihin aikoihin. Se kuitenkin touhusi melko normaalisti ja tuli viereen paijattavaksi.Matojakin mietin, olin ajatellut lähiviikkoina madottaa molemmat kissat. Paavon kävellessä keittiöön perässäni, se yhtäkkiä parkaisi... Lue lisää
Ensimmäinen oma kissa, minun ja puolisoni ensimmäinen yhteinen karvavauva Paavo, oranssi maatiainen, haettiin syksyllä 2012. Muistan sen kuin eilisen: Päivä oli aurinkoinen ja lämmin syyskuun päivä. Olimme käyneet tutustumassa pentuihin niiden synnyinkodissa noin pari viikkoa ennen luovutusta. Vasta sinä päivänä päätimme, kuka lähtee meidän mukaamme: pieni porkkananvärinen karvapallo tepasteli ensimmäisenä rohkeasti luoksemme ja teki reippaasti tuttavuutta. Kissan asetuttua kotiimme taloksi, se ei halunnut nukkua yksin. Aina jos se heräsi yksinäisenä kun olimme toisessa huoneessa, se maukui niin kauan, että se sai seuraksi toisen meistä. ensimmäisenä vuonnaan kanssamme Paavo sai kaveriksi Nellin, tummaraidallisen tyttökisun. Nellin alkutaival oli kivikkoinen kun sitä vaivasivat sitkeästi madot ja niitä seurannut lääkeripuli. Paavo sitkeästi piti huolta pikkusiskosta, vaikka välillä pikkupentu meinasi käydä ison kissan hermoille. Paavosta kasvoi suuri ja vankkarakenteinen poika. Parhaimmillaan se painoi 8,5 kg, mikä sai välillä eläinlääkärinkin raapimaan päätään kun poika piti rauhoittaa esimerkiksi hammaskiven poistoa varten. Paavo oli kuitenkin eläinlääkärireissuja lukuun ottamatta rauhallinen ja lempeä tapaus. Aina nukkui vieressä sohvalla tai sängyssä jalkopäässä. Sisäkissana Paavo sai elää turvallisen ja rakkauden täyteisen elämän, ainakin toivon että siitä tuntui siltä. Välillä tosin emäntää ja isäntää kiukutti kun Paavo pissasi vääriin paikkoihin , yleensä silloin kun oltiin paljon pois kotoa tai kun hiekkaatikossa oli vääränlaista hiekkaa, tai sitä oli liian vähän TAI siellä oli liikaa Nellin tekosia. Useammasta laatikostakaan ei ollut välillä apua, molemmilla kun tuntui olevan sama suosikkiloota. tarinoita tästä hurmurikollista olisi niin monia, hauskoja ja vähemmän huvittavia, mutta ne jääköön muihin muistelukertoihin... Lauantaina 25.4 tavallinen iloinen viikonloppu muuttui meidän perheessä varmasti tähän asti vuoden surullisimmaksi. Paavo oli viime viikkoina laihtunut rajusti ja oli välillä syömätön. Ajattelin sen olevan sitä normaalia keväthömpötystä mitä tällä leikatulla kollilla oli joka vuosi samoihin aikoihin. Se kuitenkin touhusi melko normaalisti ja tuli viereen paijattavaksi.Matojakin mietin, olin ajatellut lähiviikkoina madottaa molemmat kissat. Paavon kävellessä keittiöön perässäni, se yhtäkkiä parkaisi surullisesti ja valahti tajuttomaksi lattialle. Pian se virkosi ja söi hieman kanalientä ja maustamattomia kana paloja syöttämällä lusikasta. Soitimme heti eläinlääkärin päivystykseen ja saimme ohjeet odottaa että lähikaupungin pieneläinpäivystäjä antaa luvan lähteä klinikalle. Illalla klo 20 jälkeen pääsimme vihdoin röntgen kuviin ja siellä selvisi lymfooma, kookas pesäke ruuansulatus elimistössä. Epäiltiin myös että pieniä kasvustoja olisi muuallakin kehossa, sellaisia jotka eivät kuvassa näkyneet. Lääkäri antoi aikaa kortisonilääkityksellä viikoista kuukausiin, mutta koska emme tahtoneet nähdä rakkaan Paavon kärsivän, päätimme päästää pojan samana iltana sateenkaarisillalle, molempien hyvästellessä suukoin ja rapsutuksin. Suuri ikävä jäi, aikaa kulunut vasta kaksi päivää ja tuntuu siltä, että helpottaako tämä suru ikinä. Olen koko ajan kuulevinani tuttua tassujen rapsetta lattioilla ja iltaisin odotan että se hyppäsi jalkojen väliin nukkumaan...mutta ei se enää tule. Onneksi on paikka, jossa käydä muistelemassa pienen hautakummun luona puolisoni vanhempien takapihalla <3 Lepää rauhassa rakas Paavo, meillä ja Nellillä on kaikki hyvin vaikka ikävä ja suru onkin vielä suuri.
Jani Wallenius kirjoitti 19.1.2020:
Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata.. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on. Morttia kaivaten koko perhe ja kaverisi Dani
Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata.. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on. Morttia kaivaten koko perhe ja kaverisi Dani
Anita kirjoitti 27.12.2019:
PEPI rakas. Toinen joulu ilman kaveriani Pepsua. Ajattelen usein meidän kaikkia touhujamme, kun olit mulla hoidossa. Meillä oli hauskaa ja herkkuja. Ikävä on kova.
PEPI rakas. Toinen joulu ilman kaveriani Pepsua. Ajattelen usein meidän kaikkia touhujamme, kun olit mulla hoidossa. Meillä oli hauskaa ja herkkuja. Ikävä on kova.
Vilma Ekström kirjoitti 6.11.2019:
Emma rakas. Meidän Emma-mummo. Toit niin paljon iloa meidän elämään. Olit aina niin iloinen ja reipas. Lehmän hermot sulla oli myös. Paras asia mun ja Ellenin lapsuudessa. Olit niin reipas sinäkin päivänä, kun tiedettiin että joudutaan susta luopumaan. Viimeisellä lenkilläkin olit höpsö oma itsesi. Ja ikinä et näyttänyt että suhun sattuu. On niin raskasta luopua kun me tiedetään että olisit taistellut maailman loppuun. Mutta nyt on sun aika levätä. Kiitos kaikesta, me täällä kaivataan sua ikuisesti. T. Vilma, Ellen, äiti ja pappa
Emma rakas. Meidän Emma-mummo. Toit niin paljon iloa meidän elämään. Olit aina niin iloinen ja reipas. Lehmän hermot sulla oli myös. Paras asia mun ja Ellenin lapsuudessa. Olit niin reipas sinäkin päivänä, kun tiedettiin että joudutaan susta luopumaan. Viimeisellä lenkilläkin olit höpsö oma itsesi. Ja ikinä et näyttänyt että suhun sattuu. On niin raskasta luopua kun me tiedetään että olisit taistellut maailman loppuun. Mutta nyt on sun aika levätä. Kiitos kaikesta, me täällä kaivataan sua ikuisesti. T. Vilma, Ellen, äiti ja pappa
Haraldin perhe kirjoitti 2.9.2019:
Ensitapaamisesta saakka oli päivänselvää,että me kuuluisimme yhteen. Kestimme ilot ja surut yhdessä. Ja vaikka sairaudet varjostivat yhteistä taivaltamme,niin emme antaneet niiden häiritä,vaan otimme ilon irti elämästä. Nyt olet siirtynyt luo omien enkelten,eikä siellä ole kipuja,vaan ihana rauha. Annoit meille palan taivasta ja kaunis kiitos siitä. Säilyt aina sydämissämme. Kaipuu on suunnaton. Kunnes jälleen kohtaamme.
Ensitapaamisesta saakka oli päivänselvää,että me kuuluisimme yhteen. Kestimme ilot ja surut yhdessä. Ja vaikka sairaudet varjostivat yhteistä taivaltamme,niin emme antaneet niiden häiritä,vaan otimme ilon irti elämästä. Nyt olet siirtynyt luo omien enkelten,eikä siellä ole kipuja,vaan ihana rauha. Annoit meille palan taivasta ja kaunis kiitos siitä. Säilyt aina sydämissämme. Kaipuu on suunnaton. Kunnes jälleen kohtaamme.
Hartsan perhe kirjoitti 31.8.2019:
Ihana, lempeä Harald, kiitos kaikesta mitä teit hyväksemme ja siitä ilosta minkä meille toit. Nyt sua ei enään kivut kiusaa ja oot Geenan kanssa. Meillä on hirveä ikävä sinua ja me aina tullaan rakastamaan sua. Lepäile rakas vanhus, oot sen ansainnut. ❤
Ihana, lempeä Harald, kiitos kaikesta mitä teit hyväksemme ja siitä ilosta minkä meille toit. Nyt sua ei enään kivut kiusaa ja oot Geenan kanssa. Meillä on hirveä ikävä sinua ja me aina tullaan rakastamaan sua. Lepäile rakas vanhus, oot sen ansainnut. ❤
Tarja kirjoitti 16.7.2019:
Peppi pieni kultainen ystävä pääsit kivuista mutta meille jäi suru suurtakin suurempi. Kiitos kaikista päivistä jotka olit luonamme. Ikuisesti muistamme sinut ja kaipaamme seuraasi Peppi 27.4.2005-11.7.2019.
Peppi pieni kultainen ystävä pääsit kivuista mutta meille jäi suru suurtakin suurempi. Kiitos kaikista päivistä jotka olit luonamme. Ikuisesti muistamme sinut ja kaipaamme seuraasi Peppi 27.4.2005-11.7.2019.
V kirjoitti 12.7.2019:
Hetki,jolloin kanssasi olla sain oli unta jo tänään vain. Rakastan sua edelleen,ei mikään tule väliimme. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi ikuinen. Aina kuljet mukanain,ajatuksissain ja teoissain. ❤ Ensimmäistä koiraani,Peppiä ikuisesti kaivaten. Kiitos 14,2 vuodesta,jotka kanssasi olla sain.Hyvää matkaa pieni kulta,toivottavasti näemme jälleen.
Hetki,jolloin kanssasi olla sain oli unta jo tänään vain. Rakastan sua edelleen,ei mikään tule väliimme. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi ikuinen. Aina kuljet mukanain,ajatuksissain ja teoissain. ❤ Ensimmäistä koiraani,Peppiä ikuisesti kaivaten. Kiitos 14,2 vuodesta,jotka kanssasi olla sain.Hyvää matkaa pieni kulta,toivottavasti näemme jälleen.
Köpin perhe kirjoitti 3.7.2019:
Rakas, ihana Köpi <3 Lähdit luotamme kesäisenä päivänä 1.7.2019 nukahtaen syliini omilla kallioillamme. Vietimme yhdessä viimeisen kauniin päivän kesätuulesta nauttien. Olo on tyhjä, vaikeaa on opetella elämään ilman sinua. Ikävä on niin suuri. Kiitos kaikista näistä 13 vuodesta, jotka saimme yhdessä viettää. Tassun jälki säilyy sydämmessä ikuisesti <3
Rakas, ihana Köpi <3 Lähdit luotamme kesäisenä päivänä 1.7.2019 nukahtaen syliini omilla kallioillamme. Vietimme yhdessä viimeisen kauniin päivän kesätuulesta nauttien. Olo on tyhjä, vaikeaa on opetella elämään ilman sinua. Ikävä on niin suuri. Kiitos kaikista näistä 13 vuodesta, jotka saimme yhdessä viettää. Tassun jälki säilyy sydämmessä ikuisesti <3
Pia Tanskanen kirjoitti 16.5.2019:
Pepi lähdit luotamma vuosi sitten .Heinäkuussa tuli kotiimme Jamppa energiapakkaus aivan ihana cockerspanieli. Pyynikillä lenkkeillessä monesti västäräkki seuraa Jamppaa ja minua. Ajattelen että Pepi on siirtynyt siihen västäräkkiin ja ssurailee mitä touhuamme. Pepi olet aina sydämessäni . Pia
Pepi lähdit luotamma vuosi sitten .Heinäkuussa tuli kotiimme Jamppa energiapakkaus aivan ihana cockerspanieli. Pyynikillä lenkkeillessä monesti västäräkki seuraa Jamppaa ja minua. Ajattelen että Pepi on siirtynyt siihen västäräkkiin ja ssurailee mitä touhuamme. Pepi olet aina sydämessäni . Pia
Anita kirjoitti 14.5.2019:
PEPI rakas kaverini! Vuosi on kulunut ikävöidessä ja muistellessa sinua. Toivottavasti olette tavanneet rakkaan Tinon kanssa ja pitäneet hauskaa, siellä missä olettekin! Muistan teitä ikuisesti! Olitte niin parhaita!
PEPI rakas kaverini! Vuosi on kulunut ikävöidessä ja muistellessa sinua. Toivottavasti olette tavanneet rakkaan Tinon kanssa ja pitäneet hauskaa, siellä missä olettekin! Muistan teitä ikuisesti! Olitte niin parhaita!
Jenna kirjoitti 12.4.2019:
Nazo Espanjan Vesikoira eli hienot 15 vuotta. Nyt on kivut poissa ja hän saa leikkiä lempileilullaan, tennispalloilla yllin kyllin <3 Ikävä on suuri, mutta kauniit muistot elää aina sydämmissämme. "Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. Kotipihaan. Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran sinä lähdit ja minä jäin. Itkemään." Lepää rauhassa hyvä poika <3 En koskaan unohda sinua !
Nazo Espanjan Vesikoira eli hienot 15 vuotta. Nyt on kivut poissa ja hän saa leikkiä lempileilullaan, tennispalloilla yllin kyllin <3 Ikävä on suuri, mutta kauniit muistot elää aina sydämmissämme. "Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. Kotipihaan. Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran sinä lähdit ja minä jäin. Itkemään." Lepää rauhassa hyvä poika <3 En koskaan unohda sinua !
Päivi kirjoitti 26.3.2019:
Riia eli yli 11 hyvää vuotta ja Vili yli 10. Nyt molemmat saavat leikkiä jälleen yhdessä. Ikävä on suurempi kuin koskaan. Levätkää rauhassa Kiitos Sateenkaarisillalle jälleen kerran lämpimästä palvelusta viimeisen matkan alkaessa.
Riia eli yli 11 hyvää vuotta ja Vili yli 10. Nyt molemmat saavat leikkiä jälleen yhdessä. Ikävä on suurempi kuin koskaan. Levätkää rauhassa Kiitos Sateenkaarisillalle jälleen kerran lämpimästä palvelusta viimeisen matkan alkaessa.
Marika kirjoitti 28.12.2018:
Viiru chinchilla eli 14 pitkää ja hyvää vuotta. Hän pääsi nyt kotiinsa perheensä luo taivaaseen. Ikävä on suunnaton.
Viiru chinchilla eli 14 pitkää ja hyvää vuotta. Hän pääsi nyt kotiinsa perheensä luo taivaaseen. Ikävä on suunnaton.
Jaana Lahti kirjoitti 13.9.2018:
Aioni on päättynyt. Q -koira sai kuolla sylissä, pihallamme takkatulen ääressä syyskesäillan haipuessa. Kirkas, kirkas, kirkas, oi kirkas Q - haiku vain jäi. Kuukävelymme ovat ohi. Eutanasia on kova päätös minulta. Menetin jotain sanottamattoman läheistä ja inhimillisen ylittävää. Jätin kirjoituskaverin, terapiakoiran, kaipaavan haukun💔. Pentukokoseksi sairastelun myötä kilpistynyt mahtiuros vaikutti tietävän tehtävänsä sekä elävän persoonansa tunnossa. Luumun kokoisilla aivoillaan Q kohtasi tunnelmani aistien piiloisiakin, myötäeläen koko kehollaan. Q myös ärsytti vieraitamme intohimoillaan. Lellitty. Rakastettu kuun taakse ja isomminkin. 10 vuotta. Syntymäpäivänsä 10.9. valkenee nyt kirpeästi kukkivana muistojen puutarhana. Q kanssa havahduin siihen, miten paljolti yksityinen ihminen olen - maailmaan heitetty vaan läsnäollessaan en aivan yksin. Olisin halunnut olla parempi eläessään hänelle(kin). Kiitos kaikille Q rakastamisessa auttaneille. Kiitos petmobilili.fi Lauralle viisaasta kuolinavusta ja sateenkaaren.fi kunnioittavasta viimeisestä palveluksesta tuhkauksen myötä.
Aioni on päättynyt. Q -koira sai kuolla sylissä, pihallamme takkatulen ääressä syyskesäillan haipuessa. Kirkas, kirkas, kirkas, oi kirkas Q - haiku vain jäi. Kuukävelymme ovat ohi. Eutanasia on kova päätös minulta. Menetin jotain sanottamattoman läheistä ja inhimillisen ylittävää. Jätin kirjoituskaverin, terapiakoiran, kaipaavan haukun💔. Pentukokoseksi sairastelun myötä kilpistynyt mahtiuros vaikutti tietävän tehtävänsä sekä elävän persoonansa tunnossa. Luumun kokoisilla aivoillaan Q kohtasi tunnelmani aistien piiloisiakin, myötäeläen koko kehollaan. Q myös ärsytti vieraitamme intohimoillaan. Lellitty. Rakastettu kuun taakse ja isomminkin. 10 vuotta. Syntymäpäivänsä 10.9. valkenee nyt kirpeästi kukkivana muistojen puutarhana. Q kanssa havahduin siihen, miten paljolti yksityinen ihminen olen - maailmaan heitetty vaan läsnäollessaan en aivan yksin. Olisin halunnut olla parempi eläessään hänelle(kin). Kiitos kaikille Q rakastamisessa auttaneille. Kiitos petmobilili.fi Lauralle viisaasta kuolinavusta ja sateenkaaren.fi kunnioittavasta viimeisestä palveluksesta tuhkauksen myötä.
Susanna Eronen kirjoitti 3.9.2018:
Hetki jolloin kanssasi olla sain, oli unta tänään enää vain. Ei untasi voi estää, vain ystävyys se yhä kestää. Nyt sammui säde viimeinen, siitä kiinni pitää voi mä en. Rakas Capo valolta silmänsä sulki, tietämättään kohti taivasta kulki, nyt nukkuu syvää unta, ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta. Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden. Katosi kivut ja vaivat, sua odottaa nyt se koirien taivas. Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa, kun kutsuu sua toinen maa. On päivän leikit jääneet taa, saa onnellisena nukahtaa, nähden unta ystävistä, perheestä ja hetkistä yhteisistä. Odottaen sitä aamua valkenevan, kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa. Niin paljon muistoja nämä vuodet toi. On askelein lyhyt, ei silmät nää, nyt loppuikin muistojen kirjani tää. Sua rakastin ja hoidin sun pienen elämän ajan. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi on ikuinen. Ikuiseen rauhaan voin sut nyt päästää, hyvä mun on susta muistot säästää. Jätit surun ikuisen. Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsäpolut näin yhdessä kulkien. Vierelläsi kuljin myös matkasi viimeisen. Liian lyhyeen elämäsi päättyi. Elämästä ei voi kaikkea päättää. Toivottavasti siellä on hyvä olla, missä ikinä oletkin. En vielä ois tahtonut luopua susta, jäi ihana, tärkeä, rakas, voi kumpa tulisit takas, vastaan sut ottaisin. Kiitos kun luonamme olit tämän hetken, teimme sun kanssas ikimuistoisen retken. Olet mulle niin tärkeä ja rakas, itken kun tiedät ettet tuu enää elävänä takas. Mutta tiedän että elät muistoissani aina. Ja vieläkin nukahdan sinua miettien, kanssa silmien itkuisten. Turvallista matkaa pieni, suuri Paapo, täällä sinua ajattelemme.
Hetki jolloin kanssasi olla sain, oli unta tänään enää vain. Ei untasi voi estää, vain ystävyys se yhä kestää. Nyt sammui säde viimeinen, siitä kiinni pitää voi mä en. Rakas Capo valolta silmänsä sulki, tietämättään kohti taivasta kulki, nyt nukkuu syvää unta, ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta. Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden. Katosi kivut ja vaivat, sua odottaa nyt se koirien taivas. Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa, kun kutsuu sua toinen maa. On päivän leikit jääneet taa, saa onnellisena nukahtaa, nähden unta ystävistä, perheestä ja hetkistä yhteisistä. Odottaen sitä aamua valkenevan, kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa. Niin paljon muistoja nämä vuodet toi. On askelein lyhyt, ei silmät nää, nyt loppuikin muistojen kirjani tää. Sua rakastin ja hoidin sun pienen elämän ajan. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi on ikuinen. Ikuiseen rauhaan voin sut nyt päästää, hyvä mun on susta muistot säästää. Jätit surun ikuisen. Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsäpolut näin yhdessä kulkien. Vierelläsi kuljin myös matkasi viimeisen. Liian lyhyeen elämäsi päättyi. Elämästä ei voi kaikkea päättää. Toivottavasti siellä on hyvä olla, missä ikinä oletkin. En vielä ois tahtonut luopua susta, jäi ihana, tärkeä, rakas, voi kumpa tulisit takas, vastaan sut ottaisin. Kiitos kun luonamme olit tämän hetken, teimme sun kanssas ikimuistoisen retken. Olet mulle niin tärkeä ja rakas, itken kun tiedät ettet tuu enää elävänä takas. Mutta tiedän että elät muistoissani aina. Ja vieläkin nukahdan sinua miettien, kanssa silmien itkuisten. Turvallista matkaa pieni, suuri Paapo, täällä sinua ajattelemme.
Eija Vuorio kirjoitti 24.8.2018:
Nana sinä meidän pieniprinsessamme ❤ nyt ei kivut ja säryt kiusaa sinua enää, sinun on hyvä olla. Muistan aina meidän yhteisen pitkän elämäntaipaleemme ja hauskat hetkemme. Meillä on kova ikävä sinua joka hetki rakastamme sinua tosipaljon, olet aina ajatuksissamme pieni rakas Nana ❤❤❤
Nana sinä meidän pieniprinsessamme ❤ nyt ei kivut ja säryt kiusaa sinua enää, sinun on hyvä olla. Muistan aina meidän yhteisen pitkän elämäntaipaleemme ja hauskat hetkemme. Meillä on kova ikävä sinua joka hetki rakastamme sinua tosipaljon, olet aina ajatuksissamme pieni rakas Nana ❤❤❤
Terhen Sukeva kirjoitti 6.8.2018:
Niin kova on suru etten puhua voi. Ikävöin sinua rakas Tonttu-kissani niin paljon, että sydämeni särkyy. Miten tästä selviän? Kaikki esineet ja tavarat, huonekalutkin, muistuttavat sinusta ja paha olo nousee pintaan kun ymmärrän, etten sinua enää ikinä näe, enkä saa pitää sylissäni. Olit niin persoonallinen tunteinesi. Pidit pienestä pitäen kovaa ääntä niinkuin itämaiset tekevät. Rakastan sinua, koko perhe rakastaa sinua. Lapsetkin ymmärtävät menetyksen. Lepää rauhassa ihanin kissa, emme ikinä unohda sinua!!
Niin kova on suru etten puhua voi. Ikävöin sinua rakas Tonttu-kissani niin paljon, että sydämeni särkyy. Miten tästä selviän? Kaikki esineet ja tavarat, huonekalutkin, muistuttavat sinusta ja paha olo nousee pintaan kun ymmärrän, etten sinua enää ikinä näe, enkä saa pitää sylissäni. Olit niin persoonallinen tunteinesi. Pidit pienestä pitäen kovaa ääntä niinkuin itämaiset tekevät. Rakastan sinua, koko perhe rakastaa sinua. Lapsetkin ymmärtävät menetyksen. Lepää rauhassa ihanin kissa, emme ikinä unohda sinua!!
Pia Tanskanen kirjoitti 21.6.2018:
Kävin Koivulehdossa toin kynttilän Pepi sinulle rakkaalta ystävältäsi Anitalta ja muistokiven ,jossa oli nimesi. Olet aina sydämessämme ja ikävä on niin kova. Tapaamme varmasti joskus.
Kävin Koivulehdossa toin kynttilän Pepi sinulle rakkaalta ystävältäsi Anitalta ja muistokiven ,jossa oli nimesi. Olet aina sydämessämme ja ikävä on niin kova. Tapaamme varmasti joskus.
Susanna Eronen kirjoitti 17.6.2018:
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän. Vaikeni hiljaa ääni tassujen, ei juokse Cara vastaan enää haukkuen. 15.6.2018 oli se päivä kun matkasi oli kuljettu loppuun. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Oli tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Koska välitän sinusta tuhannen verran, annoin sinun nukkua pois. Sinä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkauteni ja ystävyyteni punnittiin. Silitin turkkiasi niin kauan, kunnes olit kulkenut rajan yli, silmäsi olivat sulkeutuneet ja sydämesi sammui. Minä saatoin sinut pehmeään lehtoon, koirille varattuun ikuiseen kehtoon. Silloin syttyi taivaalle uusi tähti, koiraenkelinä tästä maailmasta lähdit, olet tuskista vapaa ja mukana tuulen, saat juosta vihreillä niityillä ajattomuuden. Tuskaa, kipua ja surua ole ei, uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei. Ei kipu enää elämääsi peitä. Suru ja ikävä on suuri ja lohduton, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on, suru kun kalvaa ja ikävä on, mä muistan mun ystäväni nyt hyvä olla on. Jos ajan saisin takaisin, sen meidän yhteisen retken. Mitä siitä muuttaisin, vain sen viimeisen hetken. Toivon että olisit vielä viipynyt hetken. Nyt on aika kauniiden muistojen. On paikkasi tyhjä ja korvaamaton ja kaipuu suuri sanaton. Joka hetkestä kiitän, muistot lohdukseni elämän kirjaani liitän. Hyvää matkaa Cara pikkuinen, täällä sinua ajattelemme ja kaipaamme sinua niin. Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen, emmekä eroa koskaan.
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän. Vaikeni hiljaa ääni tassujen, ei juokse Cara vastaan enää haukkuen. 15.6.2018 oli se päivä kun matkasi oli kuljettu loppuun. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Oli tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Koska välitän sinusta tuhannen verran, annoin sinun nukkua pois. Sinä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkauteni ja ystävyyteni punnittiin. Silitin turkkiasi niin kauan, kunnes olit kulkenut rajan yli, silmäsi olivat sulkeutuneet ja sydämesi sammui. Minä saatoin sinut pehmeään lehtoon, koirille varattuun ikuiseen kehtoon. Silloin syttyi taivaalle uusi tähti, koiraenkelinä tästä maailmasta lähdit, olet tuskista vapaa ja mukana tuulen, saat juosta vihreillä niityillä ajattomuuden. Tuskaa, kipua ja surua ole ei, uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei. Ei kipu enää elämääsi peitä. Suru ja ikävä on suuri ja lohduton, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on, suru kun kalvaa ja ikävä on, mä muistan mun ystäväni nyt hyvä olla on. Jos ajan saisin takaisin, sen meidän yhteisen retken. Mitä siitä muuttaisin, vain sen viimeisen hetken. Toivon että olisit vielä viipynyt hetken. Nyt on aika kauniiden muistojen. On paikkasi tyhjä ja korvaamaton ja kaipuu suuri sanaton. Joka hetkestä kiitän, muistot lohdukseni elämän kirjaani liitän. Hyvää matkaa Cara pikkuinen, täällä sinua ajattelemme ja kaipaamme sinua niin. Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen, emmekä eroa koskaan.
Pia Tanskanen kirjoitti 20.5.2018:
Pepi olit melkein 12 vuotta. Äitienpäivänä tulit niin kipeäksi, että seuraavana aamuna lähdimme viimeistä kertaa yhdessä lääkärille. Nukuit uneen sylissäni ja kipua ei enään ollut. Olit sinulle niin rakas ja ikävä on niin kova. Koti tuntuu niin tyhjältä et tule iloisena ovelle et murahda kun illalla toivoton hyvää yötä. Meillä oli monta ihanaa yhteistä vuotta ja olet aina sydämessäni rakas Pepi. Pia
Pepi olit melkein 12 vuotta. Äitienpäivänä tulit niin kipeäksi, että seuraavana aamuna lähdimme viimeistä kertaa yhdessä lääkärille. Nukuit uneen sylissäni ja kipua ei enään ollut. Olit sinulle niin rakas ja ikävä on niin kova. Koti tuntuu niin tyhjältä et tule iloisena ovelle et murahda kun illalla toivoton hyvää yötä. Meillä oli monta ihanaa yhteistä vuotta ja olet aina sydämessäni rakas Pepi. Pia
Pirjo-Liisa Tiusanen kirjoitti 30.12.2017:
Papu 1.9.2006-29.12.2017. Olit niin rakas kissa meille ja lähdit pois luotamme liian pian ja en saanut sinua edes hyvästellä. Sait viettää kanssamme vielä ihanan joulun jonka jälkeen tulit niin kipeäksi ettei sinua enään pystytty auttamaan ja nyt ei sinun Papu kulta tarvitse enään kärsiä. Olet aina muistoissamme. Hyvän elämän sait viettää ja olit niin ihana kissa ja aina vierelläni. Sinulla on nyt hyvä olla. Rakasta Papu kissaa rakkaudella kaivaten perheväkesi jonka luona sait eläät pienestä pennunpoikasesta lähtien.
Papu 1.9.2006-29.12.2017. Olit niin rakas kissa meille ja lähdit pois luotamme liian pian ja en saanut sinua edes hyvästellä. Sait viettää kanssamme vielä ihanan joulun jonka jälkeen tulit niin kipeäksi ettei sinua enään pystytty auttamaan ja nyt ei sinun Papu kulta tarvitse enään kärsiä. Olet aina muistoissamme. Hyvän elämän sait viettää ja olit niin ihana kissa ja aina vierelläni. Sinulla on nyt hyvä olla. Rakasta Papu kissaa rakkaudella kaivaten perheväkesi jonka luona sait eläät pienestä pennunpoikasesta lähtien.
Seppo Salmela kirjoitti 2.12.2017:
Maisa, kleinspiz 15.6.2003-1.12.2017. Olit meille niin rakas koira ja perheenjäsen. Sait elää pitkän ja hyvän elämän meidän perheessä. Hugo tuli kumppaniksesi kuusi vuotta sitten ja teistä tuli erottamaton pari. Olit johtaja vaikka olit pienempi. Kaksi vuotta olit jatkoajalla, viimein hengityksesi kävi niin tukalaksi ettet voinut elää enään koiran elämää. Pieni kultainen sydämesi oli jo vamis lähtemään. Pystypäin ja reippaana astelit viimeiset askeleesi eläinlääkärin luo. Emäntäsi hellässä sylissä sait nukahtaa helpottavaan uneen jossa olet taas tuulen lailla juokseva pikku koira niinkuin olit yhteisillä metsälenkeillä silloin joskus.
Maisa, kleinspiz 15.6.2003-1.12.2017. Olit meille niin rakas koira ja perheenjäsen. Sait elää pitkän ja hyvän elämän meidän perheessä. Hugo tuli kumppaniksesi kuusi vuotta sitten ja teistä tuli erottamaton pari. Olit johtaja vaikka olit pienempi. Kaksi vuotta olit jatkoajalla, viimein hengityksesi kävi niin tukalaksi ettet voinut elää enään koiran elämää. Pieni kultainen sydämesi oli jo vamis lähtemään. Pystypäin ja reippaana astelit viimeiset askeleesi eläinlääkärin luo. Emäntäsi hellässä sylissä sait nukahtaa helpottavaan uneen jossa olet taas tuulen lailla juokseva pikku koira niinkuin olit yhteisillä metsälenkeillä silloin joskus.
Saija kirjoitti 12.11.2017:
Roni 18.6.2004 - 25.9.2012 Jos niin pitää tapahtua että tulen heikoksi ja tuskat tekevät levon unettomaksi, silloin teethän mitä pitää tehdä, sillä tätä viimeistä taistelua ei voi voittaa. Tulet olemaan surullinen, ymmärrän sen, mutta älä anna murheen pysäyttää kättäsi. Sillä tänä päivänä, enemmän kuin pysymistä, rakkautesi minuun täytyy kestää koetus. Vie minut sinne missä minun tarpeeni hoidetaan, ja pysythän kanssani loppuun asti. Pidäthän minua vakaasti ja puhut minulle, kunnes silmäni eivät enää näe. Toivon että aikanaan ymmärrät, kuinka hyvä olit minulle päästäessäsi minut pois. Vaikka häntäni hyvästit on heilauttanut, tuskalta ja kärsimykseltä olen pelastettu. Älä murehdi että se olit nyt sinä, jonka piti tämä raskas teko tehdä. Olemmehan olleet niin läheiset - me kaksi - nämä vuodet, tunnen suuren rakkauden kyyneltesi takaa."
Roni 18.6.2004 - 25.9.2012 Jos niin pitää tapahtua että tulen heikoksi ja tuskat tekevät levon unettomaksi, silloin teethän mitä pitää tehdä, sillä tätä viimeistä taistelua ei voi voittaa. Tulet olemaan surullinen, ymmärrän sen, mutta älä anna murheen pysäyttää kättäsi. Sillä tänä päivänä, enemmän kuin pysymistä, rakkautesi minuun täytyy kestää koetus. Vie minut sinne missä minun tarpeeni hoidetaan, ja pysythän kanssani loppuun asti. Pidäthän minua vakaasti ja puhut minulle, kunnes silmäni eivät enää näe. Toivon että aikanaan ymmärrät, kuinka hyvä olit minulle päästäessäsi minut pois. Vaikka häntäni hyvästit on heilauttanut, tuskalta ja kärsimykseltä olen pelastettu. Älä murehdi että se olit nyt sinä, jonka piti tämä raskas teko tehdä. Olemmehan olleet niin läheiset - me kaksi - nämä vuodet, tunnen suuren rakkauden kyyneltesi takaa."
Sonja Salonen kirjoitti 8.11.2017:
Ozzyn Muistolle. Lähdit kun aamu valkeni, talven kynnyksellä. Päästänyt en olis rakasta, en saanut hyvästellä. Jos ajan saisin takaisin, sen meidän yhteisen retken.. Mitä siitä muuttaisin? Vain viimeisen hetken. Olisin tahtonut olla vierelläsi, hellästi sylissäni pitää. Kulkea tukien kanssasi, antaa voimia lisää. Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden. Lähdithän kivutta, tuskatta, luo jo meitä ennen menneiden. Tule uniini, päivieni ajatuksiin. Jää sydämeeni asumaan. Kaipaan sua, kaipaan niin, tule meitä katsomaan. Kun tulet, älä pelästy, kyyneleeni kaipuuta, rakkautta vain kohtaan rakkainta joka iäksi on lähtenyt, Vain lainaksi sut sain. Rakasta kissaa lämmöllä muistellen Anna
Ozzyn Muistolle. Lähdit kun aamu valkeni, talven kynnyksellä. Päästänyt en olis rakasta, en saanut hyvästellä. Jos ajan saisin takaisin, sen meidän yhteisen retken.. Mitä siitä muuttaisin? Vain viimeisen hetken. Olisin tahtonut olla vierelläsi, hellästi sylissäni pitää. Kulkea tukien kanssasi, antaa voimia lisää. Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden. Lähdithän kivutta, tuskatta, luo jo meitä ennen menneiden. Tule uniini, päivieni ajatuksiin. Jää sydämeeni asumaan. Kaipaan sua, kaipaan niin, tule meitä katsomaan. Kun tulet, älä pelästy, kyyneleeni kaipuuta, rakkautta vain kohtaan rakkainta joka iäksi on lähtenyt, Vain lainaksi sut sain. Rakasta kissaa lämmöllä muistellen Anna