Lemmikin muistolle

Tälle sivulle voit jättää muistokirjoituksen lemmikillesi.

Sinun ei ole pakko käyttää omaa nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista eikä käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen.

Kirjoita lemmikkisi muistokirjoitus

 
 
 
 
 
Tähdellä (*) merkityt kentät on täytettävä.
Sähköpostiosoitetta ei julkaista.
IP-osoitteesi 3.82.24.132 tallennetaan turvallisuussyistä.
On mahdollista, että kirjoituksesi julkaistaan vasta tarkastuksen jälkeen.
Pidätämme oikeuden muokata, poistaa tai jättää julkaisematta kirjoitusta.
11 entries.
Jaana Lahti kirjoitti 13.9.2018:
Aioni on päättynyt. Q -koira sai kuolla sylissä, pihallamme takkatulen ääressä syyskesäillan haipuessa. Kirkas, kirkas, kirkas, oi kirkas Q - haiku vain jäi. Kuukävelymme ovat ohi. Eutanasia on kova päätös minulta. Menetin jotain sanottamattoman läheistä ja inhimillisen ylittävää. Jätin kirjoituskaverin, terapiakoiran, kaipaavan haukun💔. Pentukokoseksi sairastelun myötä kilpistynyt mahtiuros vaikutti tietävän tehtävänsä sekä elävän persoonansa tunnossa. Luumun kokoisilla aivoillaan Q kohtasi tunnelmani aistien piiloisiakin, myötäeläen koko kehollaan. Q myös ärsytti vieraitamme intohimoillaan. Lellitty. Rakastettu kuun taakse ja isomminkin. 10 vuotta. Syntymäpäivänsä 10.9. valkenee nyt kirpeästi kukkivana muistojen puutarhana. Q kanssa havahduin siihen, miten paljolti yksityinen ihminen olen - maailmaan heitetty vaan läsnäollessaan en aivan yksin. Olisin halunnut olla parempi eläessään hänelle(kin). Kiitos kaikille Q rakastamisessa auttaneille. Kiitos petmobilili.fi Lauralle viisaasta kuolinavusta ja sateenkaaren.fi kunnioittavasta viimeisestä palveluksesta tuhkauksen myötä.
Aioni on päättynyt. Q -koira sai kuolla sylissä, pihallamme takkatulen ääressä syyskesäillan haipuessa. Kirkas, kirkas, kirkas, oi kirkas Q - haiku vain jäi. Kuukävelymme ovat ohi. Eutanasia on kova päätös minulta. Menetin jotain sanottamattoman läheistä ja inhimillisen ylittävää. Jätin kirjoituskaverin, terapiakoiran, kaipaavan haukun💔. Pentukokoseksi sairastelun myötä kilpistynyt mahtiuros vaikutti tietävän tehtävänsä sekä elävän persoonansa tunnossa. Luumun kokoisilla aivoillaan Q kohtasi tunnelmani aistien piiloisiakin, myötäeläen koko kehollaan. Q myös ärsytti vieraitamme intohimoillaan. Lellitty. Rakastettu kuun taakse ja isomminkin. 10 vuotta. Syntymäpäivänsä 10.9. valkenee nyt kirpeästi kukkivana muistojen puutarhana. Q kanssa havahduin siihen, miten paljolti yksityinen ihminen olen - maailmaan heitetty vaan läsnäollessaan en aivan yksin. Olisin halunnut olla parempi eläessään hänelle(kin). Kiitos kaikille Q rakastamisessa auttaneille. Kiitos petmobilili.fi Lauralle viisaasta kuolinavusta ja sateenkaaren.fi kunnioittavasta viimeisestä palveluksesta tuhkauksen myötä.
Susanna Eronen kirjoitti 3.9.2018:
Hetki jolloin kanssasi olla sain, oli unta tänään enää vain. Ei untasi voi estää, vain ystävyys se yhä kestää. Nyt sammui säde viimeinen, siitä kiinni pitää voi mä en. Rakas Capo valolta silmänsä sulki, tietämättään kohti taivasta kulki, nyt nukkuu syvää unta, ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta. Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden. Katosi kivut ja vaivat, sua odottaa nyt se koirien taivas. Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa, kun kutsuu sua toinen maa. On päivän leikit jääneet taa, saa onnellisena nukahtaa, nähden unta ystävistä, perheestä ja hetkistä yhteisistä. Odottaen sitä aamua valkenevan, kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa. Niin paljon muistoja nämä vuodet toi. On askelein lyhyt, ei silmät nää, nyt loppuikin muistojen kirjani tää. Sua rakastin ja hoidin sun pienen elämän ajan. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi on ikuinen. Ikuiseen rauhaan voin sut nyt päästää, hyvä mun on susta muistot säästää. Jätit surun ikuisen. Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsäpolut näin yhdessä kulkien. Vierelläsi kuljin myös matkasi viimeisen. Liian lyhyeen elämäsi päättyi. Elämästä ei voi kaikkea päättää. Toivottavasti siellä on hyvä olla, missä ikinä oletkin. En vielä ois tahtonut luopua susta, jäi ihana, tärkeä, rakas, voi kumpa tulisit takas, vastaan sut ottaisin. Kiitos kun luonamme olit tämän hetken, teimme sun kanssas ikimuistoisen retken. Olet mulle niin tärkeä ja rakas, itken kun tiedät ettet tuu enää elävänä takas. Mutta tiedän että elät muistoissani aina. Ja vieläkin nukahdan sinua miettien, kanssa silmien itkuisten. Turvallista matkaa pieni, suuri Paapo, täällä sinua ajattelemme.
Hetki jolloin kanssasi olla sain, oli unta tänään enää vain. Ei untasi voi estää, vain ystävyys se yhä kestää. Nyt sammui säde viimeinen, siitä kiinni pitää voi mä en. Rakas Capo valolta silmänsä sulki, tietämättään kohti taivasta kulki, nyt nukkuu syvää unta, ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta. Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden. Katosi kivut ja vaivat, sua odottaa nyt se koirien taivas. Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa, kun kutsuu sua toinen maa. On päivän leikit jääneet taa, saa onnellisena nukahtaa, nähden unta ystävistä, perheestä ja hetkistä yhteisistä. Odottaen sitä aamua valkenevan, kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa. Niin paljon muistoja nämä vuodet toi. On askelein lyhyt, ei silmät nää, nyt loppuikin muistojen kirjani tää. Sua rakastin ja hoidin sun pienen elämän ajan. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi on ikuinen. Ikuiseen rauhaan voin sut nyt päästää, hyvä mun on susta muistot säästää. Jätit surun ikuisen. Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsäpolut näin yhdessä kulkien. Vierelläsi kuljin myös matkasi viimeisen. Liian lyhyeen elämäsi päättyi. Elämästä ei voi kaikkea päättää. Toivottavasti siellä on hyvä olla, missä ikinä oletkin. En vielä ois tahtonut luopua susta, jäi ihana, tärkeä, rakas, voi kumpa tulisit takas, vastaan sut ottaisin. Kiitos kun luonamme olit tämän hetken, teimme sun kanssas ikimuistoisen retken. Olet mulle niin tärkeä ja rakas, itken kun tiedät ettet tuu enää elävänä takas. Mutta tiedän että elät muistoissani aina. Ja vieläkin nukahdan sinua miettien, kanssa silmien itkuisten. Turvallista matkaa pieni, suuri Paapo, täällä sinua ajattelemme.
Eija Vuorio kirjoitti 24.8.2018:
Nana sinä meidän pieniprinsessamme ❤ nyt ei kivut ja säryt kiusaa sinua enää, sinun on hyvä olla. Muistan aina meidän yhteisen pitkän elämäntaipaleemme ja hauskat hetkemme. Meillä on kova ikävä sinua joka hetki rakastamme sinua tosipaljon, olet aina ajatuksissamme pieni rakas Nana ❤❤❤
Nana sinä meidän pieniprinsessamme ❤ nyt ei kivut ja säryt kiusaa sinua enää, sinun on hyvä olla. Muistan aina meidän yhteisen pitkän elämäntaipaleemme ja hauskat hetkemme. Meillä on kova ikävä sinua joka hetki rakastamme sinua tosipaljon, olet aina ajatuksissamme pieni rakas Nana ❤❤❤
Terhen Sukeva kirjoitti 6.8.2018:
Niin kova on suru etten puhua voi. Ikävöin sinua rakas Tonttu-kissani niin paljon, että sydämeni särkyy. Miten tästä selviän? Kaikki esineet ja tavarat, huonekalutkin, muistuttavat sinusta ja paha olo nousee pintaan kun ymmärrän, etten sinua enää ikinä näe, enkä saa pitää sylissäni. Olit niin persoonallinen tunteinesi. Pidit pienestä pitäen kovaa ääntä niinkuin itämaiset tekevät. Rakastan sinua, koko perhe rakastaa sinua. Lapsetkin ymmärtävät menetyksen. Lepää rauhassa ihanin kissa, emme ikinä unohda sinua!!
Niin kova on suru etten puhua voi. Ikävöin sinua rakas Tonttu-kissani niin paljon, että sydämeni särkyy. Miten tästä selviän? Kaikki esineet ja tavarat, huonekalutkin, muistuttavat sinusta ja paha olo nousee pintaan kun ymmärrän, etten sinua enää ikinä näe, enkä saa pitää sylissäni. Olit niin persoonallinen tunteinesi. Pidit pienestä pitäen kovaa ääntä niinkuin itämaiset tekevät. Rakastan sinua, koko perhe rakastaa sinua. Lapsetkin ymmärtävät menetyksen. Lepää rauhassa ihanin kissa, emme ikinä unohda sinua!!
Pia Tanskanen kirjoitti 21.6.2018:
Kävin Koivulehdossa toin kynttilän Pepi sinulle rakkaalta ystävältäsi Anitalta ja muistokiven ,jossa oli nimesi. Olet aina sydämessämme ja ikävä on niin kova. Tapaamme varmasti joskus.
Kävin Koivulehdossa toin kynttilän Pepi sinulle rakkaalta ystävältäsi Anitalta ja muistokiven ,jossa oli nimesi. Olet aina sydämessämme ja ikävä on niin kova. Tapaamme varmasti joskus.
Susanna Eronen kirjoitti 17.6.2018:
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän. Vaikeni hiljaa ääni tassujen, ei juokse Cara vastaan enää haukkuen. 15.6.2018 oli se päivä kun matkasi oli kuljettu loppuun. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Oli tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Koska välitän sinusta tuhannen verran, annoin sinun nukkua pois. Sinä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkauteni ja ystävyyteni punnittiin. Silitin turkkiasi niin kauan, kunnes olit kulkenut rajan yli, silmäsi olivat sulkeutuneet ja sydämesi sammui. Minä saatoin sinut pehmeään lehtoon, koirille varattuun ikuiseen kehtoon. Silloin syttyi taivaalle uusi tähti, koiraenkelinä tästä maailmasta lähdit, olet tuskista vapaa ja mukana tuulen, saat juosta vihreillä niityillä ajattomuuden. Tuskaa, kipua ja surua ole ei, uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei. Ei kipu enää elämääsi peitä. Suru ja ikävä on suuri ja lohduton, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on, suru kun kalvaa ja ikävä on, mä muistan mun ystäväni nyt hyvä olla on. Jos ajan saisin takaisin, sen meidän yhteisen retken. Mitä siitä muuttaisin, vain sen viimeisen hetken. Toivon että olisit vielä viipynyt hetken. Nyt on aika kauniiden muistojen. On paikkasi tyhjä ja korvaamaton ja kaipuu suuri sanaton. Joka hetkestä kiitän, muistot lohdukseni elämän kirjaani liitän. Hyvää matkaa Cara pikkuinen, täällä sinua ajattelemme ja kaipaamme sinua niin. Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen, emmekä eroa koskaan.
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän. Vaikeni hiljaa ääni tassujen, ei juokse Cara vastaan enää haukkuen. 15.6.2018 oli se päivä kun matkasi oli kuljettu loppuun. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Oli tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Koska välitän sinusta tuhannen verran, annoin sinun nukkua pois. Sinä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkauteni ja ystävyyteni punnittiin. Silitin turkkiasi niin kauan, kunnes olit kulkenut rajan yli, silmäsi olivat sulkeutuneet ja sydämesi sammui. Minä saatoin sinut pehmeään lehtoon, koirille varattuun ikuiseen kehtoon. Silloin syttyi taivaalle uusi tähti, koiraenkelinä tästä maailmasta lähdit, olet tuskista vapaa ja mukana tuulen, saat juosta vihreillä niityillä ajattomuuden. Tuskaa, kipua ja surua ole ei, uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei. Ei kipu enää elämääsi peitä. Suru ja ikävä on suuri ja lohduton, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on, suru kun kalvaa ja ikävä on, mä muistan mun ystäväni nyt hyvä olla on. Jos ajan saisin takaisin, sen meidän yhteisen retken. Mitä siitä muuttaisin, vain sen viimeisen hetken. Toivon että olisit vielä viipynyt hetken. Nyt on aika kauniiden muistojen. On paikkasi tyhjä ja korvaamaton ja kaipuu suuri sanaton. Joka hetkestä kiitän, muistot lohdukseni elämän kirjaani liitän. Hyvää matkaa Cara pikkuinen, täällä sinua ajattelemme ja kaipaamme sinua niin. Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen, emmekä eroa koskaan.
Pia Tanskanen kirjoitti 20.5.2018:
Pepi olit melkein 12 vuotta. Äitienpäivänä tulit niin kipeäksi, että seuraavana aamuna lähdimme viimeistä kertaa yhdessä lääkärille. Nukuit uneen sylissäni ja kipua ei enään ollut. Olit sinulle niin rakas ja ikävä on niin kova. Koti tuntuu niin tyhjältä et tule iloisena ovelle et murahda kun illalla toivoton hyvää yötä. Meillä oli monta ihanaa yhteistä vuotta ja olet aina sydämessäni rakas Pepi. Pia
Pepi olit melkein 12 vuotta. Äitienpäivänä tulit niin kipeäksi, että seuraavana aamuna lähdimme viimeistä kertaa yhdessä lääkärille. Nukuit uneen sylissäni ja kipua ei enään ollut. Olit sinulle niin rakas ja ikävä on niin kova. Koti tuntuu niin tyhjältä et tule iloisena ovelle et murahda kun illalla toivoton hyvää yötä. Meillä oli monta ihanaa yhteistä vuotta ja olet aina sydämessäni rakas Pepi. Pia
Pirjo-Liisa Tiusanen kirjoitti 30.12.2017:
Papu 1.9.2006-29.12.2017. Olit niin rakas kissa meille ja lähdit pois luotamme liian pian ja en saanut sinua edes hyvästellä. Sait viettää kanssamme vielä ihanan joulun jonka jälkeen tulit niin kipeäksi ettei sinua enään pystytty auttamaan ja nyt ei sinun Papu kulta tarvitse enään kärsiä. Olet aina muistoissamme. Hyvän elämän sait viettää ja olit niin ihana kissa ja aina vierelläni. Sinulla on nyt hyvä olla. Rakasta Papu kissaa rakkaudella kaivaten perheväkesi jonka luona sait eläät pienestä pennunpoikasesta lähtien.
Papu 1.9.2006-29.12.2017. Olit niin rakas kissa meille ja lähdit pois luotamme liian pian ja en saanut sinua edes hyvästellä. Sait viettää kanssamme vielä ihanan joulun jonka jälkeen tulit niin kipeäksi ettei sinua enään pystytty auttamaan ja nyt ei sinun Papu kulta tarvitse enään kärsiä. Olet aina muistoissamme. Hyvän elämän sait viettää ja olit niin ihana kissa ja aina vierelläni. Sinulla on nyt hyvä olla. Rakasta Papu kissaa rakkaudella kaivaten perheväkesi jonka luona sait eläät pienestä pennunpoikasesta lähtien.
Seppo Salmela kirjoitti 2.12.2017:
Maisa, kleinspiz 15.6.2003-1.12.2017. Olit meille niin rakas koira ja perheenjäsen. Sait elää pitkän ja hyvän elämän meidän perheessä. Hugo tuli kumppaniksesi kuusi vuotta sitten ja teistä tuli erottamaton pari. Olit johtaja vaikka olit pienempi. Kaksi vuotta olit jatkoajalla, viimein hengityksesi kävi niin tukalaksi ettet voinut elää enään koiran elämää. Pieni kultainen sydämesi oli jo vamis lähtemään. Pystypäin ja reippaana astelit viimeiset askeleesi eläinlääkärin luo. Emäntäsi hellässä sylissä sait nukahtaa helpottavaan uneen jossa olet taas tuulen lailla juokseva pikku koira niinkuin olit yhteisillä metsälenkeillä silloin joskus.
Maisa, kleinspiz 15.6.2003-1.12.2017. Olit meille niin rakas koira ja perheenjäsen. Sait elää pitkän ja hyvän elämän meidän perheessä. Hugo tuli kumppaniksesi kuusi vuotta sitten ja teistä tuli erottamaton pari. Olit johtaja vaikka olit pienempi. Kaksi vuotta olit jatkoajalla, viimein hengityksesi kävi niin tukalaksi ettet voinut elää enään koiran elämää. Pieni kultainen sydämesi oli jo vamis lähtemään. Pystypäin ja reippaana astelit viimeiset askeleesi eläinlääkärin luo. Emäntäsi hellässä sylissä sait nukahtaa helpottavaan uneen jossa olet taas tuulen lailla juokseva pikku koira niinkuin olit yhteisillä metsälenkeillä silloin joskus.
Saija kirjoitti 12.11.2017:
Roni 18.6.2004 - 25.9.2012 Jos niin pitää tapahtua että tulen heikoksi ja tuskat tekevät levon unettomaksi, silloin teethän mitä pitää tehdä, sillä tätä viimeistä taistelua ei voi voittaa. Tulet olemaan surullinen, ymmärrän sen, mutta älä anna murheen pysäyttää kättäsi. Sillä tänä päivänä, enemmän kuin pysymistä, rakkautesi minuun täytyy kestää koetus. Vie minut sinne missä minun tarpeeni hoidetaan, ja pysythän kanssani loppuun asti. Pidäthän minua vakaasti ja puhut minulle, kunnes silmäni eivät enää näe. Toivon että aikanaan ymmärrät, kuinka hyvä olit minulle päästäessäsi minut pois. Vaikka häntäni hyvästit on heilauttanut, tuskalta ja kärsimykseltä olen pelastettu. Älä murehdi että se olit nyt sinä, jonka piti tämä raskas teko tehdä. Olemmehan olleet niin läheiset - me kaksi - nämä vuodet, tunnen suuren rakkauden kyyneltesi takaa."
Roni 18.6.2004 - 25.9.2012 Jos niin pitää tapahtua että tulen heikoksi ja tuskat tekevät levon unettomaksi, silloin teethän mitä pitää tehdä, sillä tätä viimeistä taistelua ei voi voittaa. Tulet olemaan surullinen, ymmärrän sen, mutta älä anna murheen pysäyttää kättäsi. Sillä tänä päivänä, enemmän kuin pysymistä, rakkautesi minuun täytyy kestää koetus. Vie minut sinne missä minun tarpeeni hoidetaan, ja pysythän kanssani loppuun asti. Pidäthän minua vakaasti ja puhut minulle, kunnes silmäni eivät enää näe. Toivon että aikanaan ymmärrät, kuinka hyvä olit minulle päästäessäsi minut pois. Vaikka häntäni hyvästit on heilauttanut, tuskalta ja kärsimykseltä olen pelastettu. Älä murehdi että se olit nyt sinä, jonka piti tämä raskas teko tehdä. Olemmehan olleet niin läheiset - me kaksi - nämä vuodet, tunnen suuren rakkauden kyyneltesi takaa."
Sonja Salonen kirjoitti 8.11.2017:
Ozzyn Muistolle. Lähdit kun aamu valkeni, talven kynnyksellä. Päästänyt en olis rakasta, en saanut hyvästellä. Jos ajan saisin takaisin, sen meidän yhteisen retken.. Mitä siitä muuttaisin? Vain viimeisen hetken. Olisin tahtonut olla vierelläsi, hellästi sylissäni pitää. Kulkea tukien kanssasi, antaa voimia lisää. Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden. Lähdithän kivutta, tuskatta, luo jo meitä ennen menneiden. Tule uniini, päivieni ajatuksiin. Jää sydämeeni asumaan. Kaipaan sua, kaipaan niin, tule meitä katsomaan. Kun tulet, älä pelästy, kyyneleeni kaipuuta, rakkautta vain kohtaan rakkainta joka iäksi on lähtenyt, Vain lainaksi sut sain. Rakasta kissaa lämmöllä muistellen Anna
Ozzyn Muistolle. Lähdit kun aamu valkeni, talven kynnyksellä. Päästänyt en olis rakasta, en saanut hyvästellä. Jos ajan saisin takaisin, sen meidän yhteisen retken.. Mitä siitä muuttaisin? Vain viimeisen hetken. Olisin tahtonut olla vierelläsi, hellästi sylissäni pitää. Kulkea tukien kanssasi, antaa voimia lisää. Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden. Lähdithän kivutta, tuskatta, luo jo meitä ennen menneiden. Tule uniini, päivieni ajatuksiin. Jää sydämeeni asumaan. Kaipaan sua, kaipaan niin, tule meitä katsomaan. Kun tulet, älä pelästy, kyyneleeni kaipuuta, rakkautta vain kohtaan rakkainta joka iäksi on lähtenyt, Vain lainaksi sut sain. Rakasta kissaa lämmöllä muistellen Anna