Lemmikin muistolle

Tälle sivulle voit jättää muistokirjoituksen lemmikillesi.

Sinun ei ole pakko käyttää omaa nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista eikä käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen.

Kirjoita lemmikkisi muistokirjoitus

 
 
 
 
 
Tähdellä (*) merkityt kentät on täytettävä.
Sähköpostiosoitetta ei julkaista.
IP-osoitteesi 3.238.184.78 tallennetaan turvallisuussyistä.
On mahdollista, että kirjoituksesi julkaistaan vasta tarkastuksen jälkeen.
Pidätämme oikeuden muokata, poistaa tai jättää julkaisematta kirjoitusta.
37 merkintää.
Timo Rantakallio kirjoitti 8.11.2020:
Olit Viipurin löytökoira, jonka otimme perheemme siipien suojaan syksyllä 2008. Sinua oli kohdeltu kaltoin, mutta opit pian luottamaan, kun tajusit miten hyvältä rapsuttaminen tuntuu. Sinusta kasvoi rohkea, herkkä ja uskollinen ystävä - satunnaisista karkailuista huolimatta, joita muistelemme erityisellä lämmöllä. Olit ihan paras lenkkikaveri ja herkkujen kerääjä. Nelssonia lämmöllä kaivaten, Äiskä,Iskä, Jenna ja Jyri
Olit Viipurin löytökoira, jonka otimme perheemme siipien suojaan syksyllä 2008. Sinua oli kohdeltu kaltoin, mutta opit pian luottamaan, kun tajusit miten hyvältä rapsuttaminen tuntuu. Sinusta kasvoi rohkea, herkkä ja uskollinen ystävä - satunnaisista karkailuista huolimatta, joita muistelemme erityisellä lämmöllä. Olit ihan paras lenkkikaveri ja herkkujen kerääjä. Nelssonia lämmöllä kaivaten, Äiskä,Iskä, Jenna ja Jyri
Mika_Chan kirjoitti 3.10.2020:
Rakas Soratani, lähdit luotani 29.9.2020. ;^; Olit parhain, ihanin ja söpöin kissa ikinä, yhteinen matkamme loppui liian aikaisin mutta kiitos ihanista 6 vuodesta jonka vietit kanssani. Olet aina sydämessäni ikuisesti, rakastan sinua nyt ja aina. <3
Rakas Soratani, lähdit luotani 29.9.2020. ;^; Olit parhain, ihanin ja söpöin kissa ikinä, yhteinen matkamme loppui liian aikaisin mutta kiitos ihanista 6 vuodesta jonka vietit kanssani. Olet aina sydämessäni ikuisesti, rakastan sinua nyt ja aina. <3
Anita kirjoitti 30.9.2020:
PEPI rakas kaverini! Tänään olen paljon muistellut ja ajatellut sinua. Olisit täyttänyt tänään 14 vuotta. Toivon että sinulla on kaikki hyvin! En unohda sinua koskaan.
PEPI rakas kaverini! Tänään olen paljon muistellut ja ajatellut sinua. Olisit täyttänyt tänään 14 vuotta. Toivon että sinulla on kaikki hyvin! En unohda sinua koskaan.
Jaana Jekkonen kirjoitti 26.8.2020:
Rakas Rölli kissani, hyvää matkaa sateenkaarisillalle ja kiitos yhteisistä 18 vuodesta. Olit elämäni valo, joka sammui 26.8.2020. Kärsimystä et sinä minulle halunnut. Luotit että autan sinua pääsemään tuskasta. Ymmärrä silti syvä suruni. Itken ... itken ikävääni, onneksi sinä menet sinne, missä hyvä olla on. Pysyin luonasi, vieressäsi, aina... loppuun asti. Rakastan sinua enkelikissani ja uskon että saamme vielä olla yhdessä siellä missä hyvä olla on.
Rakas Rölli kissani, hyvää matkaa sateenkaarisillalle ja kiitos yhteisistä 18 vuodesta. Olit elämäni valo, joka sammui 26.8.2020. Kärsimystä et sinä minulle halunnut. Luotit että autan sinua pääsemään tuskasta. Ymmärrä silti syvä suruni. Itken ... itken ikävääni, onneksi sinä menet sinne, missä hyvä olla on. Pysyin luonasi, vieressäsi, aina... loppuun asti. Rakastan sinua enkelikissani ja uskon että saamme vielä olla yhdessä siellä missä hyvä olla on.
Ida kirjoitti 26.8.2020:
16 vuotta on pitkä aika ystävyydelle. Kuljimme samaa matkaa lapsuudesta aikuisuuteen välimatkan vaihdellessa välillämme. Viimeiset vuotesi kuljit uskollisesti rinnallani aina valmiina uusiin seikkailuihin - ruokaa ja riehumista unohtamatta. Elämän karkeus iski vasten kasvoja kun tuli aika päästää irti sinusta, kaikkein kalleimmasta. Lähdit rauhassa aivan kuin olisit jo tiennyt aikasi koittaneen. Hiljaisuus on laskeutunut eikä koti tunnu enää niin kodilta kuin kanssasi. Silti muistelen jo nyt hymyillen yhteisiä aikojamme ikävän iskiessä. Muistot jäävät elämään ja ehkä odotat minua siellä jossain kaukana. Kiitos kaikesta Pipu <3 En unohda.
16 vuotta on pitkä aika ystävyydelle. Kuljimme samaa matkaa lapsuudesta aikuisuuteen välimatkan vaihdellessa välillämme. Viimeiset vuotesi kuljit uskollisesti rinnallani aina valmiina uusiin seikkailuihin - ruokaa ja riehumista unohtamatta. Elämän karkeus iski vasten kasvoja kun tuli aika päästää irti sinusta, kaikkein kalleimmasta. Lähdit rauhassa aivan kuin olisit jo tiennyt aikasi koittaneen. Hiljaisuus on laskeutunut eikä koti tunnu enää niin kodilta kuin kanssasi. Silti muistelen jo nyt hymyillen yhteisiä aikojamme ikävän iskiessä. Muistot jäävät elämään ja ehkä odotat minua siellä jossain kaukana. Kiitos kaikesta Pipu <3 En unohda.
Teija Antintupa kirjoitti 5.8.2020:
Hyvästi rakas Millie. Mistä lie tulitkin ja täytit kodin omalla "hellyydelläsi". Sairaus tuli ja päätös, joka oli helppo, kun tiesi tuskasi. Nyt oli sinun aika lentää tähtien joukkoon loistamaan, kaikkein kirkkaimmin.
Hyvästi rakas Millie. Mistä lie tulitkin ja täytit kodin omalla "hellyydelläsi". Sairaus tuli ja päätös, joka oli helppo, kun tiesi tuskasi. Nyt oli sinun aika lentää tähtien joukkoon loistamaan, kaikkein kirkkaimmin.
Y kirjoitti 8.6.2020:
F-kissa 11/2018-6/2020. Olit minun paras ystäväni. Kuuntelit minua kaikessa. Autoit minua toipumaan leikkauksista. Tiesit että sinun lämpösi helpottaa kipujani. Minä paranin kivusta, mutta pian tulit itse kovasti kipeäksi. Kuulin että sinulla on geneettinen sairaus, joka ei koskaan paranisi. Oli minun vuoroni tukea sinua. Tein kaikkeni että sinun elämäsi olisi ollut helpompaa, mutta lopulta oli pakko päästää irti koska olit niin kipeä. Olit elämässäni vain alle 2 vuotta ja jätit suuren aukon minun sydämeen kun lähdit. Olit uniikki kissa, jolla suuri rakastava ja huolehtiva sydän. Yritit olla pitkään vahva ja urhea, mutta minä huomasin silti heti tuskasi. Oltiin sielunkumppaneita. Nyt olet sateenkaarisillalla. Lepää rauhassa rakas F. En unohda sinua ikinä. Joku päivä tapaamme taas rakas F ❤
F-kissa 11/2018-6/2020. Olit minun paras ystäväni. Kuuntelit minua kaikessa. Autoit minua toipumaan leikkauksista. Tiesit että sinun lämpösi helpottaa kipujani. Minä paranin kivusta, mutta pian tulit itse kovasti kipeäksi. Kuulin että sinulla on geneettinen sairaus, joka ei koskaan paranisi. Oli minun vuoroni tukea sinua. Tein kaikkeni että sinun elämäsi olisi ollut helpompaa, mutta lopulta oli pakko päästää irti koska olit niin kipeä. Olit elämässäni vain alle 2 vuotta ja jätit suuren aukon minun sydämeen kun lähdit. Olit uniikki kissa, jolla suuri rakastava ja huolehtiva sydän. Yritit olla pitkään vahva ja urhea, mutta minä huomasin silti heti tuskasi. Oltiin sielunkumppaneita. Nyt olet sateenkaarisillalla. Lepää rauhassa rakas F. En unohda sinua ikinä. Joku päivä tapaamme taas rakas F ❤
Jaana kirjoitti 3.6.2020:
Rita 6.6.2009-3.6.202 Hetki jolloin kanssasi olla sain oli unta jo tänään vain. Rakastan sua edelleen, ei mikään tule väliimme. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi ikuinen. Aina kuljet mukanain, ajatuksissain ja mielessäin. Nyt on tuoli tyhjä Nyt ei enää nenän pää pilkistä ovesta Nyt en voi enää halata jos pahamieli painaa Nyt en voi enää pusuja antaa ja hyvää yötä toivottaa. Ikävä suuri, kaipaus valtava ja suru suuri 😭💔🐺
Rita 6.6.2009-3.6.202 Hetki jolloin kanssasi olla sain oli unta jo tänään vain. Rakastan sua edelleen, ei mikään tule väliimme. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi ikuinen. Aina kuljet mukanain, ajatuksissain ja mielessäin. Nyt on tuoli tyhjä Nyt ei enää nenän pää pilkistä ovesta Nyt en voi enää halata jos pahamieli painaa Nyt en voi enää pusuja antaa ja hyvää yötä toivottaa. Ikävä suuri, kaipaus valtava ja suru suuri 😭💔🐺
Markus korppi kirjoitti 1.6.2020:
Ruttu kulta 18.4.2013-17.4.2020 ikävä on tykkäsit ajella autolla töissä ja vapaa ajalla jäin ikävöimään sinun kolmen kaverin kanssa ikävä on en unohda sinua ikinä
Ruttu kulta 18.4.2013-17.4.2020 ikävä on tykkäsit ajella autolla töissä ja vapaa ajalla jäin ikävöimään sinun kolmen kaverin kanssa ikävä on en unohda sinua ikinä
Laura kirjoitti 31.5.2020:
Mimmi kulta 5.1.2008-3.5.2020 <3 Paras ystäväni. Kiitos, että sinä olit minun ja minä sain olla sinun. "Niin kauan kuin olemme yhdessä, kaikki on kohdallaan." Ilman sinua, olen puolitiessä helvettiin. Until we meet again. Hyvää yötä, nuku hyvin, äiti rakastaa sinua. <3 Rakkaudella Äiti, Minttu ja Miska. P.S. nyt saat olla Vilin ja Jafarin ja muiden rakkaiden luona ja leikkiä ja temmeltää <3
Mimmi kulta 5.1.2008-3.5.2020 <3 Paras ystäväni. Kiitos, että sinä olit minun ja minä sain olla sinun. "Niin kauan kuin olemme yhdessä, kaikki on kohdallaan." Ilman sinua, olen puolitiessä helvettiin. Until we meet again. Hyvää yötä, nuku hyvin, äiti rakastaa sinua. <3 Rakkaudella Äiti, Minttu ja Miska. P.S. nyt saat olla Vilin ja Jafarin ja muiden rakkaiden luona ja leikkiä ja temmeltää <3
Marianne & Leila kirjoitti 15.5.2020:
Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.. Nuku siis rauhassa syvää unta, ympärilläs nyt sateenkaaren valtakunta. ❤ Lepää rauhassa Nami ❤ 21.12.2004 - 11.5.2020
Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.. Nuku siis rauhassa syvää unta, ympärilläs nyt sateenkaaren valtakunta. ❤ Lepää rauhassa Nami ❤ 21.12.2004 - 11.5.2020
Satu kirjoitti 13.5.2020:
SIIRI 3.3.2007 - 7.5.2020 Sait kaiken mahdollisen rakkauden. Olit paras ystävä, perheenjäsen. Olit elämämme valo, pahojen päivien pelastaja. Olit persoona, joka valloitti vastaantulijan. Ei ollut lasta, nuorta tai vanhusta, joka ei olisi ihastellut sinua. Kuka sinua ei olisi voinut rakastaa, omien metsäpolkujesi kulkijaa. Kunnioitit kaikkea elämää. Elit kauniisti ja pitkään. Näytit meille tähdet, kuun ja tien, josta moni elää haaveillen. Saatoimme sinut tuuleksi äärettömien vesille, saduiksi sateenkaarisillan toiselle puolelle Haukkumaan toisenlaiset sävelet, valloittamaan niityt, pellot ja järvet. Ikiajoiksi näkemään kaunista unta. Enkeliksi jonka tassuissa on aina kultaa. Nyt iso tyhjyyden tunne ja hiljaisuus huoneeseen jää. Silmät kun suljen, lempeän katsees nään. Katsot ikkunan takaa, heilutat häntää. Sanomme hyvää matkaa, ja joskus vielä taas nähdään. Pohjattomasti ikävöiden <3
SIIRI 3.3.2007 - 7.5.2020 Sait kaiken mahdollisen rakkauden. Olit paras ystävä, perheenjäsen. Olit elämämme valo, pahojen päivien pelastaja. Olit persoona, joka valloitti vastaantulijan. Ei ollut lasta, nuorta tai vanhusta, joka ei olisi ihastellut sinua. Kuka sinua ei olisi voinut rakastaa, omien metsäpolkujesi kulkijaa. Kunnioitit kaikkea elämää. Elit kauniisti ja pitkään. Näytit meille tähdet, kuun ja tien, josta moni elää haaveillen. Saatoimme sinut tuuleksi äärettömien vesille, saduiksi sateenkaarisillan toiselle puolelle Haukkumaan toisenlaiset sävelet, valloittamaan niityt, pellot ja järvet. Ikiajoiksi näkemään kaunista unta. Enkeliksi jonka tassuissa on aina kultaa. Nyt iso tyhjyyden tunne ja hiljaisuus huoneeseen jää. Silmät kun suljen, lempeän katsees nään. Katsot ikkunan takaa, heilutat häntää. Sanomme hyvää matkaa, ja joskus vielä taas nähdään. Pohjattomasti ikävöiden <3
Mirva kirjoitti 27.4.2020:
Ensimmäinen oma kissa, minun ja puolisoni ensimmäinen yhteinen karvavauva Paavo, oranssi maatiainen, haettiin syksyllä 2012. Muistan sen kuin eilisen: Päivä oli aurinkoinen ja lämmin syyskuun päivä. Olimme käyneet tutustumassa pentuihin niiden synnyinkodissa noin pari viikkoa ennen luovutusta. Vasta sinä päivänä päätimme, kuka lähtee meidän mukaamme: pieni porkkananvärinen karvapallo tepasteli ensimmäisenä rohkeasti luoksemme ja teki reippaasti tuttavuutta. Kissan asetuttua kotiimme taloksi, se ei halunnut nukkua yksin. Aina jos se heräsi yksinäisenä kun olimme toisessa huoneessa, se maukui niin kauan, että se sai seuraksi toisen meistä. ensimmäisenä vuonnaan kanssamme Paavo sai kaveriksi Nellin, tummaraidallisen tyttökisun. Nellin alkutaival oli kivikkoinen kun sitä vaivasivat sitkeästi madot ja niitä seurannut lääkeripuli. Paavo sitkeästi piti huolta pikkusiskosta, vaikka välillä pikkupentu meinasi käydä ison kissan hermoille. Paavosta kasvoi suuri ja vankkarakenteinen poika. Parhaimmillaan se painoi 8,5 kg, mikä sai välillä eläinlääkärinkin raapimaan päätään kun poika piti rauhoittaa esimerkiksi hammaskiven poistoa varten. Paavo oli kuitenkin eläinlääkärireissuja lukuun ottamatta rauhallinen ja lempeä tapaus. Aina nukkui vieressä sohvalla tai sängyssä jalkopäässä. Sisäkissana Paavo sai elää turvallisen ja rakkauden täyteisen elämän, ainakin toivon että siitä tuntui siltä. Välillä tosin emäntää ja isäntää kiukutti kun Paavo pissasi vääriin paikkoihin , yleensä silloin kun oltiin paljon pois kotoa tai kun hiekkaatikossa oli vääränlaista hiekkaa, tai sitä oli liian vähän TAI siellä oli liikaa Nellin tekosia. Useammasta laatikostakaan ei ollut välillä apua, molemmilla kun tuntui olevan sama suosikkiloota. tarinoita tästä hurmurikollista olisi niin monia, hauskoja ja vähemmän huvittavia, mutta ne jääköön muihin muistelukertoihin... Lauantaina 25.4 tavallinen iloinen viikonloppu muuttui meidän perheessä varmasti tähän asti vuoden surullisimmaksi. Paavo oli viime viikkoina laihtunut rajusti ja oli välillä syömätön. Ajattelin sen olevan sitä normaalia keväthömpötystä mitä tällä leikatulla kollilla oli joka vuosi samoihin aikoihin. Se kuitenkin touhusi melko normaalisti ja tuli viereen paijattavaksi.Matojakin mietin, olin ajatellut lähiviikkoina madottaa molemmat kissat. Paavon kävellessä keittiöön perässäni, se yhtäkkiä parkaisi... Lue lisää
Ensimmäinen oma kissa, minun ja puolisoni ensimmäinen yhteinen karvavauva Paavo, oranssi maatiainen, haettiin syksyllä 2012. Muistan sen kuin eilisen: Päivä oli aurinkoinen ja lämmin syyskuun päivä. Olimme käyneet tutustumassa pentuihin niiden synnyinkodissa noin pari viikkoa ennen luovutusta. Vasta sinä päivänä päätimme, kuka lähtee meidän mukaamme: pieni porkkananvärinen karvapallo tepasteli ensimmäisenä rohkeasti luoksemme ja teki reippaasti tuttavuutta. Kissan asetuttua kotiimme taloksi, se ei halunnut nukkua yksin. Aina jos se heräsi yksinäisenä kun olimme toisessa huoneessa, se maukui niin kauan, että se sai seuraksi toisen meistä. ensimmäisenä vuonnaan kanssamme Paavo sai kaveriksi Nellin, tummaraidallisen tyttökisun. Nellin alkutaival oli kivikkoinen kun sitä vaivasivat sitkeästi madot ja niitä seurannut lääkeripuli. Paavo sitkeästi piti huolta pikkusiskosta, vaikka välillä pikkupentu meinasi käydä ison kissan hermoille. Paavosta kasvoi suuri ja vankkarakenteinen poika. Parhaimmillaan se painoi 8,5 kg, mikä sai välillä eläinlääkärinkin raapimaan päätään kun poika piti rauhoittaa esimerkiksi hammaskiven poistoa varten. Paavo oli kuitenkin eläinlääkärireissuja lukuun ottamatta rauhallinen ja lempeä tapaus. Aina nukkui vieressä sohvalla tai sängyssä jalkopäässä. Sisäkissana Paavo sai elää turvallisen ja rakkauden täyteisen elämän, ainakin toivon että siitä tuntui siltä. Välillä tosin emäntää ja isäntää kiukutti kun Paavo pissasi vääriin paikkoihin , yleensä silloin kun oltiin paljon pois kotoa tai kun hiekkaatikossa oli vääränlaista hiekkaa, tai sitä oli liian vähän TAI siellä oli liikaa Nellin tekosia. Useammasta laatikostakaan ei ollut välillä apua, molemmilla kun tuntui olevan sama suosikkiloota. tarinoita tästä hurmurikollista olisi niin monia, hauskoja ja vähemmän huvittavia, mutta ne jääköön muihin muistelukertoihin... Lauantaina 25.4 tavallinen iloinen viikonloppu muuttui meidän perheessä varmasti tähän asti vuoden surullisimmaksi. Paavo oli viime viikkoina laihtunut rajusti ja oli välillä syömätön. Ajattelin sen olevan sitä normaalia keväthömpötystä mitä tällä leikatulla kollilla oli joka vuosi samoihin aikoihin. Se kuitenkin touhusi melko normaalisti ja tuli viereen paijattavaksi.Matojakin mietin, olin ajatellut lähiviikkoina madottaa molemmat kissat. Paavon kävellessä keittiöön perässäni, se yhtäkkiä parkaisi surullisesti ja valahti tajuttomaksi lattialle. Pian se virkosi ja söi hieman kanalientä ja maustamattomia kana paloja syöttämällä lusikasta. Soitimme heti eläinlääkärin päivystykseen ja saimme ohjeet odottaa että lähikaupungin pieneläinpäivystäjä antaa luvan lähteä klinikalle. Illalla klo 20 jälkeen pääsimme vihdoin röntgen kuviin ja siellä selvisi lymfooma, kookas pesäke ruuansulatus elimistössä. Epäiltiin myös että pieniä kasvustoja olisi muuallakin kehossa, sellaisia jotka eivät kuvassa näkyneet. Lääkäri antoi aikaa kortisonilääkityksellä viikoista kuukausiin, mutta koska emme tahtoneet nähdä rakkaan Paavon kärsivän, päätimme päästää pojan samana iltana sateenkaarisillalle, molempien hyvästellessä suukoin ja rapsutuksin. Suuri ikävä jäi, aikaa kulunut vasta kaksi päivää ja tuntuu siltä, että helpottaako tämä suru ikinä. Olen koko ajan kuulevinani tuttua tassujen rapsetta lattioilla ja iltaisin odotan että se hyppäsi jalkojen väliin nukkumaan...mutta ei se enää tule. Onneksi on paikka, jossa käydä muistelemassa pienen hautakummun luona puolisoni vanhempien takapihalla <3 Lepää rauhassa rakas Paavo, meillä ja Nellillä on kaikki hyvin vaikka ikävä ja suru onkin vielä suuri.
Jani Wallenius kirjoitti 19.1.2020:
Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata.. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on. Morttia kaivaten koko perhe ja kaverisi Dani
Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata.. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on. Morttia kaivaten koko perhe ja kaverisi Dani
Anita kirjoitti 27.12.2019:
PEPI rakas. Toinen joulu ilman kaveriani Pepsua. Ajattelen usein meidän kaikkia touhujamme, kun olit mulla hoidossa. Meillä oli hauskaa ja herkkuja. Ikävä on kova.
PEPI rakas. Toinen joulu ilman kaveriani Pepsua. Ajattelen usein meidän kaikkia touhujamme, kun olit mulla hoidossa. Meillä oli hauskaa ja herkkuja. Ikävä on kova.
Vilma Ekström kirjoitti 6.11.2019:
Emma rakas. Meidän Emma-mummo. Toit niin paljon iloa meidän elämään. Olit aina niin iloinen ja reipas. Lehmän hermot sulla oli myös. Paras asia mun ja Ellenin lapsuudessa. Olit niin reipas sinäkin päivänä, kun tiedettiin että joudutaan susta luopumaan. Viimeisellä lenkilläkin olit höpsö oma itsesi. Ja ikinä et näyttänyt että suhun sattuu. On niin raskasta luopua kun me tiedetään että olisit taistellut maailman loppuun. Mutta nyt on sun aika levätä. Kiitos kaikesta, me täällä kaivataan sua ikuisesti. T. Vilma, Ellen, äiti ja pappa
Emma rakas. Meidän Emma-mummo. Toit niin paljon iloa meidän elämään. Olit aina niin iloinen ja reipas. Lehmän hermot sulla oli myös. Paras asia mun ja Ellenin lapsuudessa. Olit niin reipas sinäkin päivänä, kun tiedettiin että joudutaan susta luopumaan. Viimeisellä lenkilläkin olit höpsö oma itsesi. Ja ikinä et näyttänyt että suhun sattuu. On niin raskasta luopua kun me tiedetään että olisit taistellut maailman loppuun. Mutta nyt on sun aika levätä. Kiitos kaikesta, me täällä kaivataan sua ikuisesti. T. Vilma, Ellen, äiti ja pappa
Haraldin perhe kirjoitti 2.9.2019:
Ensitapaamisesta saakka oli päivänselvää,että me kuuluisimme yhteen. Kestimme ilot ja surut yhdessä. Ja vaikka sairaudet varjostivat yhteistä taivaltamme,niin emme antaneet niiden häiritä,vaan otimme ilon irti elämästä. Nyt olet siirtynyt luo omien enkelten,eikä siellä ole kipuja,vaan ihana rauha. Annoit meille palan taivasta ja kaunis kiitos siitä. Säilyt aina sydämissämme. Kaipuu on suunnaton. Kunnes jälleen kohtaamme.
Ensitapaamisesta saakka oli päivänselvää,että me kuuluisimme yhteen. Kestimme ilot ja surut yhdessä. Ja vaikka sairaudet varjostivat yhteistä taivaltamme,niin emme antaneet niiden häiritä,vaan otimme ilon irti elämästä. Nyt olet siirtynyt luo omien enkelten,eikä siellä ole kipuja,vaan ihana rauha. Annoit meille palan taivasta ja kaunis kiitos siitä. Säilyt aina sydämissämme. Kaipuu on suunnaton. Kunnes jälleen kohtaamme.
Hartsan perhe kirjoitti 31.8.2019:
Ihana, lempeä Harald, kiitos kaikesta mitä teit hyväksemme ja siitä ilosta minkä meille toit. Nyt sua ei enään kivut kiusaa ja oot Geenan kanssa. Meillä on hirveä ikävä sinua ja me aina tullaan rakastamaan sua. Lepäile rakas vanhus, oot sen ansainnut. ❤
Ihana, lempeä Harald, kiitos kaikesta mitä teit hyväksemme ja siitä ilosta minkä meille toit. Nyt sua ei enään kivut kiusaa ja oot Geenan kanssa. Meillä on hirveä ikävä sinua ja me aina tullaan rakastamaan sua. Lepäile rakas vanhus, oot sen ansainnut. ❤
Tarja kirjoitti 16.7.2019:
Peppi pieni kultainen ystävä pääsit kivuista mutta meille jäi suru suurtakin suurempi. Kiitos kaikista päivistä jotka olit luonamme. Ikuisesti muistamme sinut ja kaipaamme seuraasi Peppi 27.4.2005-11.7.2019.
Peppi pieni kultainen ystävä pääsit kivuista mutta meille jäi suru suurtakin suurempi. Kiitos kaikista päivistä jotka olit luonamme. Ikuisesti muistamme sinut ja kaipaamme seuraasi Peppi 27.4.2005-11.7.2019.
V kirjoitti 12.7.2019:
Hetki,jolloin kanssasi olla sain oli unta jo tänään vain. Rakastan sua edelleen,ei mikään tule väliimme. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi ikuinen. Aina kuljet mukanain,ajatuksissain ja teoissain. ❤ Ensimmäistä koiraani,Peppiä ikuisesti kaivaten. Kiitos 14,2 vuodesta,jotka kanssasi olla sain.Hyvää matkaa pieni kulta,toivottavasti näemme jälleen.
Hetki,jolloin kanssasi olla sain oli unta jo tänään vain. Rakastan sua edelleen,ei mikään tule väliimme. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi ikuinen. Aina kuljet mukanain,ajatuksissain ja teoissain. ❤ Ensimmäistä koiraani,Peppiä ikuisesti kaivaten. Kiitos 14,2 vuodesta,jotka kanssasi olla sain.Hyvää matkaa pieni kulta,toivottavasti näemme jälleen.