Lemmikin muistolle

Tälle sivulle voit jättää muistokirjoituksen lemmikillesi.

Sinun ei ole pakko käyttää omaa nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista eikä käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen.

Kirjoita lemmikkisi muistokirjoitus

 
 
 
 
 
Tähdellä (*) merkityt kentät on täytettävä.
Sähköpostiosoitetta ei julkaista.
IP-osoitteesi 18.204.227.117 tallennetaan turvallisuussyistä.
On mahdollista, että kirjoituksesi julkaistaan vasta tarkastuksen jälkeen.
Pidätämme oikeuden muokata, poistaa tai jättää julkaisematta kirjoitusta.
28 merkintää.
Laura kirjoitti 31.5.2020:
Mimmi kulta 5.1.2008-3.5.2020 <3 Paras ystäväni. Kiitos, että sinä olit minun ja minä sain olla sinun. "Niin kauan kuin olemme yhdessä, kaikki on kohdallaan." Ilman sinua, olen puolitiessä helvettiin. Until we meet again. Hyvää yötä, nuku hyvin, äiti rakastaa sinua. <3 Rakkaudella Äiti, Minttu ja Miska. P.S. nyt saat olla Vilin ja Jafarin ja muiden rakkaiden luona ja leikkiä ja temmeltää <3
Mimmi kulta 5.1.2008-3.5.2020 <3 Paras ystäväni. Kiitos, että sinä olit minun ja minä sain olla sinun. "Niin kauan kuin olemme yhdessä, kaikki on kohdallaan." Ilman sinua, olen puolitiessä helvettiin. Until we meet again. Hyvää yötä, nuku hyvin, äiti rakastaa sinua. <3 Rakkaudella Äiti, Minttu ja Miska. P.S. nyt saat olla Vilin ja Jafarin ja muiden rakkaiden luona ja leikkiä ja temmeltää <3
Marianne & Leila kirjoitti 15.5.2020:
Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.. Nuku siis rauhassa syvää unta, ympärilläs nyt sateenkaaren valtakunta. ❤ Lepää rauhassa Nami ❤ 21.12.2004 - 11.5.2020
Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen. Ei jaksanut sydän kultainen, vaan lähdit luokse pilvien valkeiden. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.. Nuku siis rauhassa syvää unta, ympärilläs nyt sateenkaaren valtakunta. ❤ Lepää rauhassa Nami ❤ 21.12.2004 - 11.5.2020
Satu kirjoitti 13.5.2020:
SIIRI 3.3.2007 - 7.5.2020 Sait kaiken mahdollisen rakkauden. Olit paras ystävä, perheenjäsen. Olit elämämme valo, pahojen päivien pelastaja. Olit persoona, joka valloitti vastaantulijan. Ei ollut lasta, nuorta tai vanhusta, joka ei olisi ihastellut sinua. Kuka sinua ei olisi voinut rakastaa, omien metsäpolkujesi kulkijaa. Kunnioitit kaikkea elämää. Elit kauniisti ja pitkään. Näytit meille tähdet, kuun ja tien, josta moni elää haaveillen. Saatoimme sinut tuuleksi äärettömien vesille, saduiksi sateenkaarisillan toiselle puolelle Haukkumaan toisenlaiset sävelet, valloittamaan niityt, pellot ja järvet. Ikiajoiksi näkemään kaunista unta. Enkeliksi jonka tassuissa on aina kultaa. Nyt iso tyhjyyden tunne ja hiljaisuus huoneeseen jää. Silmät kun suljen, lempeän katsees nään. Katsot ikkunan takaa, heilutat häntää. Sanomme hyvää matkaa, ja joskus vielä taas nähdään. Pohjattomasti ikävöiden <3
SIIRI 3.3.2007 - 7.5.2020 Sait kaiken mahdollisen rakkauden. Olit paras ystävä, perheenjäsen. Olit elämämme valo, pahojen päivien pelastaja. Olit persoona, joka valloitti vastaantulijan. Ei ollut lasta, nuorta tai vanhusta, joka ei olisi ihastellut sinua. Kuka sinua ei olisi voinut rakastaa, omien metsäpolkujesi kulkijaa. Kunnioitit kaikkea elämää. Elit kauniisti ja pitkään. Näytit meille tähdet, kuun ja tien, josta moni elää haaveillen. Saatoimme sinut tuuleksi äärettömien vesille, saduiksi sateenkaarisillan toiselle puolelle Haukkumaan toisenlaiset sävelet, valloittamaan niityt, pellot ja järvet. Ikiajoiksi näkemään kaunista unta. Enkeliksi jonka tassuissa on aina kultaa. Nyt iso tyhjyyden tunne ja hiljaisuus huoneeseen jää. Silmät kun suljen, lempeän katsees nään. Katsot ikkunan takaa, heilutat häntää. Sanomme hyvää matkaa, ja joskus vielä taas nähdään. Pohjattomasti ikävöiden <3
Mirva kirjoitti 27.4.2020:
Ensimmäinen oma kissa, minun ja puolisoni ensimmäinen yhteinen karvavauva Paavo, oranssi maatiainen, haettiin syksyllä 2012. Muistan sen kuin eilisen: Päivä oli aurinkoinen ja lämmin syyskuun päivä. Olimme käyneet tutustumassa pentuihin niiden synnyinkodissa noin pari viikkoa ennen luovutusta. Vasta sinä päivänä päätimme, kuka lähtee meidän mukaamme: pieni porkkananvärinen karvapallo tepasteli ensimmäisenä rohkeasti luoksemme ja teki reippaasti tuttavuutta. Kissan asetuttua kotiimme taloksi, se ei halunnut nukkua yksin. Aina jos se heräsi yksinäisenä kun olimme toisessa huoneessa, se maukui niin kauan, että se sai seuraksi toisen meistä. ensimmäisenä vuonnaan kanssamme Paavo sai kaveriksi Nellin, tummaraidallisen tyttökisun. Nellin alkutaival oli kivikkoinen kun sitä vaivasivat sitkeästi madot ja niitä seurannut lääkeripuli. Paavo sitkeästi piti huolta pikkusiskosta, vaikka välillä pikkupentu meinasi käydä ison kissan hermoille. Paavosta kasvoi suuri ja vankkarakenteinen poika. Parhaimmillaan se painoi 8,5 kg, mikä sai välillä eläinlääkärinkin raapimaan päätään kun poika piti rauhoittaa esimerkiksi hammaskiven poistoa varten. Paavo oli kuitenkin eläinlääkärireissuja lukuun ottamatta rauhallinen ja lempeä tapaus. Aina nukkui vieressä sohvalla tai sängyssä jalkopäässä. Sisäkissana Paavo sai elää turvallisen ja rakkauden täyteisen elämän, ainakin toivon että siitä tuntui siltä. Välillä tosin emäntää ja isäntää kiukutti kun Paavo pissasi vääriin paikkoihin , yleensä silloin kun oltiin paljon pois kotoa tai kun hiekkaatikossa oli vääränlaista hiekkaa, tai sitä oli liian vähän TAI siellä oli liikaa Nellin tekosia. Useammasta laatikostakaan ei ollut välillä apua, molemmilla kun tuntui olevan sama suosikkiloota. tarinoita tästä hurmurikollista olisi niin monia, hauskoja ja vähemmän huvittavia, mutta ne jääköön muihin muistelukertoihin... Lauantaina 25.4 tavallinen iloinen viikonloppu muuttui meidän perheessä varmasti tähän asti vuoden surullisimmaksi. Paavo oli viime viikkoina laihtunut rajusti ja oli välillä syömätön. Ajattelin sen olevan sitä normaalia keväthömpötystä mitä tällä leikatulla kollilla oli joka vuosi samoihin aikoihin. Se kuitenkin touhusi melko normaalisti ja tuli viereen paijattavaksi.Matojakin mietin, olin ajatellut lähiviikkoina madottaa molemmat kissat. Paavon kävellessä keittiöön perässäni, se yhtäkkiä parkaisi... Lue lisää
Ensimmäinen oma kissa, minun ja puolisoni ensimmäinen yhteinen karvavauva Paavo, oranssi maatiainen, haettiin syksyllä 2012. Muistan sen kuin eilisen: Päivä oli aurinkoinen ja lämmin syyskuun päivä. Olimme käyneet tutustumassa pentuihin niiden synnyinkodissa noin pari viikkoa ennen luovutusta. Vasta sinä päivänä päätimme, kuka lähtee meidän mukaamme: pieni porkkananvärinen karvapallo tepasteli ensimmäisenä rohkeasti luoksemme ja teki reippaasti tuttavuutta. Kissan asetuttua kotiimme taloksi, se ei halunnut nukkua yksin. Aina jos se heräsi yksinäisenä kun olimme toisessa huoneessa, se maukui niin kauan, että se sai seuraksi toisen meistä. ensimmäisenä vuonnaan kanssamme Paavo sai kaveriksi Nellin, tummaraidallisen tyttökisun. Nellin alkutaival oli kivikkoinen kun sitä vaivasivat sitkeästi madot ja niitä seurannut lääkeripuli. Paavo sitkeästi piti huolta pikkusiskosta, vaikka välillä pikkupentu meinasi käydä ison kissan hermoille. Paavosta kasvoi suuri ja vankkarakenteinen poika. Parhaimmillaan se painoi 8,5 kg, mikä sai välillä eläinlääkärinkin raapimaan päätään kun poika piti rauhoittaa esimerkiksi hammaskiven poistoa varten. Paavo oli kuitenkin eläinlääkärireissuja lukuun ottamatta rauhallinen ja lempeä tapaus. Aina nukkui vieressä sohvalla tai sängyssä jalkopäässä. Sisäkissana Paavo sai elää turvallisen ja rakkauden täyteisen elämän, ainakin toivon että siitä tuntui siltä. Välillä tosin emäntää ja isäntää kiukutti kun Paavo pissasi vääriin paikkoihin , yleensä silloin kun oltiin paljon pois kotoa tai kun hiekkaatikossa oli vääränlaista hiekkaa, tai sitä oli liian vähän TAI siellä oli liikaa Nellin tekosia. Useammasta laatikostakaan ei ollut välillä apua, molemmilla kun tuntui olevan sama suosikkiloota. tarinoita tästä hurmurikollista olisi niin monia, hauskoja ja vähemmän huvittavia, mutta ne jääköön muihin muistelukertoihin... Lauantaina 25.4 tavallinen iloinen viikonloppu muuttui meidän perheessä varmasti tähän asti vuoden surullisimmaksi. Paavo oli viime viikkoina laihtunut rajusti ja oli välillä syömätön. Ajattelin sen olevan sitä normaalia keväthömpötystä mitä tällä leikatulla kollilla oli joka vuosi samoihin aikoihin. Se kuitenkin touhusi melko normaalisti ja tuli viereen paijattavaksi.Matojakin mietin, olin ajatellut lähiviikkoina madottaa molemmat kissat. Paavon kävellessä keittiöön perässäni, se yhtäkkiä parkaisi surullisesti ja valahti tajuttomaksi lattialle. Pian se virkosi ja söi hieman kanalientä ja maustamattomia kana paloja syöttämällä lusikasta. Soitimme heti eläinlääkärin päivystykseen ja saimme ohjeet odottaa että lähikaupungin pieneläinpäivystäjä antaa luvan lähteä klinikalle. Illalla klo 20 jälkeen pääsimme vihdoin röntgen kuviin ja siellä selvisi lymfooma, kookas pesäke ruuansulatus elimistössä. Epäiltiin myös että pieniä kasvustoja olisi muuallakin kehossa, sellaisia jotka eivät kuvassa näkyneet. Lääkäri antoi aikaa kortisonilääkityksellä viikoista kuukausiin, mutta koska emme tahtoneet nähdä rakkaan Paavon kärsivän, päätimme päästää pojan samana iltana sateenkaarisillalle, molempien hyvästellessä suukoin ja rapsutuksin. Suuri ikävä jäi, aikaa kulunut vasta kaksi päivää ja tuntuu siltä, että helpottaako tämä suru ikinä. Olen koko ajan kuulevinani tuttua tassujen rapsetta lattioilla ja iltaisin odotan että se hyppäsi jalkojen väliin nukkumaan...mutta ei se enää tule. Onneksi on paikka, jossa käydä muistelemassa pienen hautakummun luona puolisoni vanhempien takapihalla <3 Lepää rauhassa rakas Paavo, meillä ja Nellillä on kaikki hyvin vaikka ikävä ja suru onkin vielä suuri.
Jani Wallenius kirjoitti 19.1.2020:
Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata.. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on. Morttia kaivaten koko perhe ja kaverisi Dani
Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata.. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on. Morttia kaivaten koko perhe ja kaverisi Dani
Anita kirjoitti 27.12.2019:
PEPI rakas. Toinen joulu ilman kaveriani Pepsua. Ajattelen usein meidän kaikkia touhujamme, kun olit mulla hoidossa. Meillä oli hauskaa ja herkkuja. Ikävä on kova.
PEPI rakas. Toinen joulu ilman kaveriani Pepsua. Ajattelen usein meidän kaikkia touhujamme, kun olit mulla hoidossa. Meillä oli hauskaa ja herkkuja. Ikävä on kova.
Vilma Ekström kirjoitti 6.11.2019:
Emma rakas. Meidän Emma-mummo. Toit niin paljon iloa meidän elämään. Olit aina niin iloinen ja reipas. Lehmän hermot sulla oli myös. Paras asia mun ja Ellenin lapsuudessa. Olit niin reipas sinäkin päivänä, kun tiedettiin että joudutaan susta luopumaan. Viimeisellä lenkilläkin olit höpsö oma itsesi. Ja ikinä et näyttänyt että suhun sattuu. On niin raskasta luopua kun me tiedetään että olisit taistellut maailman loppuun. Mutta nyt on sun aika levätä. Kiitos kaikesta, me täällä kaivataan sua ikuisesti. T. Vilma, Ellen, äiti ja pappa
Emma rakas. Meidän Emma-mummo. Toit niin paljon iloa meidän elämään. Olit aina niin iloinen ja reipas. Lehmän hermot sulla oli myös. Paras asia mun ja Ellenin lapsuudessa. Olit niin reipas sinäkin päivänä, kun tiedettiin että joudutaan susta luopumaan. Viimeisellä lenkilläkin olit höpsö oma itsesi. Ja ikinä et näyttänyt että suhun sattuu. On niin raskasta luopua kun me tiedetään että olisit taistellut maailman loppuun. Mutta nyt on sun aika levätä. Kiitos kaikesta, me täällä kaivataan sua ikuisesti. T. Vilma, Ellen, äiti ja pappa
Haraldin perhe kirjoitti 2.9.2019:
Ensitapaamisesta saakka oli päivänselvää,että me kuuluisimme yhteen. Kestimme ilot ja surut yhdessä. Ja vaikka sairaudet varjostivat yhteistä taivaltamme,niin emme antaneet niiden häiritä,vaan otimme ilon irti elämästä. Nyt olet siirtynyt luo omien enkelten,eikä siellä ole kipuja,vaan ihana rauha. Annoit meille palan taivasta ja kaunis kiitos siitä. Säilyt aina sydämissämme. Kaipuu on suunnaton. Kunnes jälleen kohtaamme.
Ensitapaamisesta saakka oli päivänselvää,että me kuuluisimme yhteen. Kestimme ilot ja surut yhdessä. Ja vaikka sairaudet varjostivat yhteistä taivaltamme,niin emme antaneet niiden häiritä,vaan otimme ilon irti elämästä. Nyt olet siirtynyt luo omien enkelten,eikä siellä ole kipuja,vaan ihana rauha. Annoit meille palan taivasta ja kaunis kiitos siitä. Säilyt aina sydämissämme. Kaipuu on suunnaton. Kunnes jälleen kohtaamme.
Hartsan perhe kirjoitti 31.8.2019:
Ihana, lempeä Harald, kiitos kaikesta mitä teit hyväksemme ja siitä ilosta minkä meille toit. Nyt sua ei enään kivut kiusaa ja oot Geenan kanssa. Meillä on hirveä ikävä sinua ja me aina tullaan rakastamaan sua. Lepäile rakas vanhus, oot sen ansainnut. ❤
Ihana, lempeä Harald, kiitos kaikesta mitä teit hyväksemme ja siitä ilosta minkä meille toit. Nyt sua ei enään kivut kiusaa ja oot Geenan kanssa. Meillä on hirveä ikävä sinua ja me aina tullaan rakastamaan sua. Lepäile rakas vanhus, oot sen ansainnut. ❤
Tarja kirjoitti 16.7.2019:
Peppi pieni kultainen ystävä pääsit kivuista mutta meille jäi suru suurtakin suurempi. Kiitos kaikista päivistä jotka olit luonamme. Ikuisesti muistamme sinut ja kaipaamme seuraasi Peppi 27.4.2005-11.7.2019.
Peppi pieni kultainen ystävä pääsit kivuista mutta meille jäi suru suurtakin suurempi. Kiitos kaikista päivistä jotka olit luonamme. Ikuisesti muistamme sinut ja kaipaamme seuraasi Peppi 27.4.2005-11.7.2019.
V kirjoitti 12.7.2019:
Hetki,jolloin kanssasi olla sain oli unta jo tänään vain. Rakastan sua edelleen,ei mikään tule väliimme. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi ikuinen. Aina kuljet mukanain,ajatuksissain ja teoissain. ❤ Ensimmäistä koiraani,Peppiä ikuisesti kaivaten. Kiitos 14,2 vuodesta,jotka kanssasi olla sain.Hyvää matkaa pieni kulta,toivottavasti näemme jälleen.
Hetki,jolloin kanssasi olla sain oli unta jo tänään vain. Rakastan sua edelleen,ei mikään tule väliimme. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi ikuinen. Aina kuljet mukanain,ajatuksissain ja teoissain. ❤ Ensimmäistä koiraani,Peppiä ikuisesti kaivaten. Kiitos 14,2 vuodesta,jotka kanssasi olla sain.Hyvää matkaa pieni kulta,toivottavasti näemme jälleen.
Köpin perhe kirjoitti 3.7.2019:
Rakas, ihana Köpi <3 Lähdit luotamme kesäisenä päivänä 1.7.2019 nukahtaen syliini omilla kallioillamme. Vietimme yhdessä viimeisen kauniin päivän kesätuulesta nauttien. Olo on tyhjä, vaikeaa on opetella elämään ilman sinua. Ikävä on niin suuri. Kiitos kaikista näistä 13 vuodesta, jotka saimme yhdessä viettää. Tassun jälki säilyy sydämmessä ikuisesti <3
Rakas, ihana Köpi <3 Lähdit luotamme kesäisenä päivänä 1.7.2019 nukahtaen syliini omilla kallioillamme. Vietimme yhdessä viimeisen kauniin päivän kesätuulesta nauttien. Olo on tyhjä, vaikeaa on opetella elämään ilman sinua. Ikävä on niin suuri. Kiitos kaikista näistä 13 vuodesta, jotka saimme yhdessä viettää. Tassun jälki säilyy sydämmessä ikuisesti <3
Pia Tanskanen kirjoitti 16.5.2019:
Pepi lähdit luotamma vuosi sitten .Heinäkuussa tuli kotiimme Jamppa energiapakkaus aivan ihana cockerspanieli. Pyynikillä lenkkeillessä monesti västäräkki seuraa Jamppaa ja minua. Ajattelen että Pepi on siirtynyt siihen västäräkkiin ja ssurailee mitä touhuamme. Pepi olet aina sydämessäni . Pia
Pepi lähdit luotamma vuosi sitten .Heinäkuussa tuli kotiimme Jamppa energiapakkaus aivan ihana cockerspanieli. Pyynikillä lenkkeillessä monesti västäräkki seuraa Jamppaa ja minua. Ajattelen että Pepi on siirtynyt siihen västäräkkiin ja ssurailee mitä touhuamme. Pepi olet aina sydämessäni . Pia
Anita kirjoitti 14.5.2019:
PEPI rakas kaverini! Vuosi on kulunut ikävöidessä ja muistellessa sinua. Toivottavasti olette tavanneet rakkaan Tinon kanssa ja pitäneet hauskaa, siellä missä olettekin! Muistan teitä ikuisesti! Olitte niin parhaita!
PEPI rakas kaverini! Vuosi on kulunut ikävöidessä ja muistellessa sinua. Toivottavasti olette tavanneet rakkaan Tinon kanssa ja pitäneet hauskaa, siellä missä olettekin! Muistan teitä ikuisesti! Olitte niin parhaita!
Jenna kirjoitti 12.4.2019:
Nazo Espanjan Vesikoira eli hienot 15 vuotta. Nyt on kivut poissa ja hän saa leikkiä lempileilullaan, tennispalloilla yllin kyllin <3 Ikävä on suuri, mutta kauniit muistot elää aina sydämmissämme. "Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. Kotipihaan. Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran sinä lähdit ja minä jäin. Itkemään." Lepää rauhassa hyvä poika <3 En koskaan unohda sinua !
Nazo Espanjan Vesikoira eli hienot 15 vuotta. Nyt on kivut poissa ja hän saa leikkiä lempileilullaan, tennispalloilla yllin kyllin <3 Ikävä on suuri, mutta kauniit muistot elää aina sydämmissämme. "Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. Kotipihaan. Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran sinä lähdit ja minä jäin. Itkemään." Lepää rauhassa hyvä poika <3 En koskaan unohda sinua !
Päivi kirjoitti 26.3.2019:
Riia eli yli 11 hyvää vuotta ja Vili yli 10. Nyt molemmat saavat leikkiä jälleen yhdessä. Ikävä on suurempi kuin koskaan. Levätkää rauhassa Kiitos Sateenkaarisillalle jälleen kerran lämpimästä palvelusta viimeisen matkan alkaessa.
Riia eli yli 11 hyvää vuotta ja Vili yli 10. Nyt molemmat saavat leikkiä jälleen yhdessä. Ikävä on suurempi kuin koskaan. Levätkää rauhassa Kiitos Sateenkaarisillalle jälleen kerran lämpimästä palvelusta viimeisen matkan alkaessa.
Marika kirjoitti 28.12.2018:
Viiru chinchilla eli 14 pitkää ja hyvää vuotta. Hän pääsi nyt kotiinsa perheensä luo taivaaseen. Ikävä on suunnaton.
Viiru chinchilla eli 14 pitkää ja hyvää vuotta. Hän pääsi nyt kotiinsa perheensä luo taivaaseen. Ikävä on suunnaton.
Jaana Lahti kirjoitti 13.9.2018:
Aioni on päättynyt. Q -koira sai kuolla sylissä, pihallamme takkatulen ääressä syyskesäillan haipuessa. Kirkas, kirkas, kirkas, oi kirkas Q - haiku vain jäi. Kuukävelymme ovat ohi. Eutanasia on kova päätös minulta. Menetin jotain sanottamattoman läheistä ja inhimillisen ylittävää. Jätin kirjoituskaverin, terapiakoiran, kaipaavan haukun💔. Pentukokoseksi sairastelun myötä kilpistynyt mahtiuros vaikutti tietävän tehtävänsä sekä elävän persoonansa tunnossa. Luumun kokoisilla aivoillaan Q kohtasi tunnelmani aistien piiloisiakin, myötäeläen koko kehollaan. Q myös ärsytti vieraitamme intohimoillaan. Lellitty. Rakastettu kuun taakse ja isomminkin. 10 vuotta. Syntymäpäivänsä 10.9. valkenee nyt kirpeästi kukkivana muistojen puutarhana. Q kanssa havahduin siihen, miten paljolti yksityinen ihminen olen - maailmaan heitetty vaan läsnäollessaan en aivan yksin. Olisin halunnut olla parempi eläessään hänelle(kin). Kiitos kaikille Q rakastamisessa auttaneille. Kiitos petmobilili.fi Lauralle viisaasta kuolinavusta ja sateenkaaren.fi kunnioittavasta viimeisestä palveluksesta tuhkauksen myötä.
Aioni on päättynyt. Q -koira sai kuolla sylissä, pihallamme takkatulen ääressä syyskesäillan haipuessa. Kirkas, kirkas, kirkas, oi kirkas Q - haiku vain jäi. Kuukävelymme ovat ohi. Eutanasia on kova päätös minulta. Menetin jotain sanottamattoman läheistä ja inhimillisen ylittävää. Jätin kirjoituskaverin, terapiakoiran, kaipaavan haukun💔. Pentukokoseksi sairastelun myötä kilpistynyt mahtiuros vaikutti tietävän tehtävänsä sekä elävän persoonansa tunnossa. Luumun kokoisilla aivoillaan Q kohtasi tunnelmani aistien piiloisiakin, myötäeläen koko kehollaan. Q myös ärsytti vieraitamme intohimoillaan. Lellitty. Rakastettu kuun taakse ja isomminkin. 10 vuotta. Syntymäpäivänsä 10.9. valkenee nyt kirpeästi kukkivana muistojen puutarhana. Q kanssa havahduin siihen, miten paljolti yksityinen ihminen olen - maailmaan heitetty vaan läsnäollessaan en aivan yksin. Olisin halunnut olla parempi eläessään hänelle(kin). Kiitos kaikille Q rakastamisessa auttaneille. Kiitos petmobilili.fi Lauralle viisaasta kuolinavusta ja sateenkaaren.fi kunnioittavasta viimeisestä palveluksesta tuhkauksen myötä.
Susanna Eronen kirjoitti 3.9.2018:
Hetki jolloin kanssasi olla sain, oli unta tänään enää vain. Ei untasi voi estää, vain ystävyys se yhä kestää. Nyt sammui säde viimeinen, siitä kiinni pitää voi mä en. Rakas Capo valolta silmänsä sulki, tietämättään kohti taivasta kulki, nyt nukkuu syvää unta, ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta. Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden. Katosi kivut ja vaivat, sua odottaa nyt se koirien taivas. Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa, kun kutsuu sua toinen maa. On päivän leikit jääneet taa, saa onnellisena nukahtaa, nähden unta ystävistä, perheestä ja hetkistä yhteisistä. Odottaen sitä aamua valkenevan, kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa. Niin paljon muistoja nämä vuodet toi. On askelein lyhyt, ei silmät nää, nyt loppuikin muistojen kirjani tää. Sua rakastin ja hoidin sun pienen elämän ajan. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi on ikuinen. Ikuiseen rauhaan voin sut nyt päästää, hyvä mun on susta muistot säästää. Jätit surun ikuisen. Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsäpolut näin yhdessä kulkien. Vierelläsi kuljin myös matkasi viimeisen. Liian lyhyeen elämäsi päättyi. Elämästä ei voi kaikkea päättää. Toivottavasti siellä on hyvä olla, missä ikinä oletkin. En vielä ois tahtonut luopua susta, jäi ihana, tärkeä, rakas, voi kumpa tulisit takas, vastaan sut ottaisin. Kiitos kun luonamme olit tämän hetken, teimme sun kanssas ikimuistoisen retken. Olet mulle niin tärkeä ja rakas, itken kun tiedät ettet tuu enää elävänä takas. Mutta tiedän että elät muistoissani aina. Ja vieläkin nukahdan sinua miettien, kanssa silmien itkuisten. Turvallista matkaa pieni, suuri Paapo, täällä sinua ajattelemme.
Hetki jolloin kanssasi olla sain, oli unta tänään enää vain. Ei untasi voi estää, vain ystävyys se yhä kestää. Nyt sammui säde viimeinen, siitä kiinni pitää voi mä en. Rakas Capo valolta silmänsä sulki, tietämättään kohti taivasta kulki, nyt nukkuu syvää unta, ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta. Lähdithän rauhassa unessa, luokse muiden rakkaiden. Katosi kivut ja vaivat, sua odottaa nyt se koirien taivas. Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa, kun kutsuu sua toinen maa. On päivän leikit jääneet taa, saa onnellisena nukahtaa, nähden unta ystävistä, perheestä ja hetkistä yhteisistä. Odottaen sitä aamua valkenevan, kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa. Niin paljon muistoja nämä vuodet toi. On askelein lyhyt, ei silmät nää, nyt loppuikin muistojen kirjani tää. Sua rakastin ja hoidin sun pienen elämän ajan. Vaikka kaukana olet tästä lähtien, sydämessäni paikkasi on ikuinen. Ikuiseen rauhaan voin sut nyt päästää, hyvä mun on susta muistot säästää. Jätit surun ikuisen. Ilot, surut on kohdattu ne jakaen, metsäpolut näin yhdessä kulkien. Vierelläsi kuljin myös matkasi viimeisen. Liian lyhyeen elämäsi päättyi. Elämästä ei voi kaikkea päättää. Toivottavasti siellä on hyvä olla, missä ikinä oletkin. En vielä ois tahtonut luopua susta, jäi ihana, tärkeä, rakas, voi kumpa tulisit takas, vastaan sut ottaisin. Kiitos kun luonamme olit tämän hetken, teimme sun kanssas ikimuistoisen retken. Olet mulle niin tärkeä ja rakas, itken kun tiedät ettet tuu enää elävänä takas. Mutta tiedän että elät muistoissani aina. Ja vieläkin nukahdan sinua miettien, kanssa silmien itkuisten. Turvallista matkaa pieni, suuri Paapo, täällä sinua ajattelemme.
Eija Vuorio kirjoitti 24.8.2018:
Nana sinä meidän pieniprinsessamme ❤ nyt ei kivut ja säryt kiusaa sinua enää, sinun on hyvä olla. Muistan aina meidän yhteisen pitkän elämäntaipaleemme ja hauskat hetkemme. Meillä on kova ikävä sinua joka hetki rakastamme sinua tosipaljon, olet aina ajatuksissamme pieni rakas Nana ❤❤❤
Nana sinä meidän pieniprinsessamme ❤ nyt ei kivut ja säryt kiusaa sinua enää, sinun on hyvä olla. Muistan aina meidän yhteisen pitkän elämäntaipaleemme ja hauskat hetkemme. Meillä on kova ikävä sinua joka hetki rakastamme sinua tosipaljon, olet aina ajatuksissamme pieni rakas Nana ❤❤❤